Muuta sanomatta hän nousi, hiipi ulos majasta ja läpi aitauksen portin, missä vartija väistyi syrjään, antaen hänelle tietä. Samassa minäkin nousin tuoliltani ja hypin raivoissani ympäri huonetta.
"Ymmärrätkö, mitä tuo hemmetin" (pelkään, että käytin vahvempaa sanaa) "vanha narri sanoi?" huudahdin Stephen'ille. "Hän sanoo, että! meidän on valmistuttava määräämään tarkalleen päivä, jona tuo toinen hemmetin vanha narri, Veli Johannes, ilmestyy Bezan kaupunkiin, ja ellemme sitä voi, hakataan päämme poikki, kuten luultavasti jo kaikki on järjestettykin."
"Hyvin tukalaa", Stephen vastasi. "Bezaan ei kulje pikajuna ja vaikka kulkisikin, emme voi olla varmat, että Veli Johannes matkustaisi sillä. Kai Veli Johannes on olemassa?" hän lisäsi miettiväisenä. "Minun mielestäni hänellä on paljon yhtäläisyyttä — mr. Harris'in kanssa."
"Oi, kyllä hän on olemassa, tai oli ainakin", minä selitin. "Minkä tähden tuo sekapäinen aasi ei voinut levollisesti odottaa meitä Durban'issa, sen sijaan että lähti Zulu-maan pohjoisosiin ajamaan perhosia ja taittamaan säärensä tai niskansa, jos nimittäin niin on käynyt?"
"Enpä totisesti tiedä. On vaikea ymmärtää omiakaan vaikuttimiaan, saati sitten Veli Johanneksen."
Sitten istuuduimme jälleen tuoleillemme ja tuijotimme toinen toiseemme.
Samassa Hans hiipi sisälle ja kyyristyi jalkoihimme. Hän olisi kyllä voinut kävelläkin sisälle, kun kerran oviaukko oli olemassa, mutta hän ryömi mieluummin nelin kontin, en tiedä miksi.
"Mikä hätänä, sinä ruma sammakko?" kysyin ilkeästi, sillä hän muistutti suuresti sammakkoa; leuan alla oleva nahkakin liikkui kuin sammakon.
"Baas on huolestunut", huomautti Hans.
"Luulenpa olevani", vastasin, "ja niin olet sinäkin sinä hetkenä, jolloin kiemurtelet mazitu-sotilaan keihään päässä."