"Heillä on leveät keihäät, jotka tekevät suuren reiän", huomautti Hans jälleen, mutta silloin minä nousin aikoen potkaista hänet ulos huoneesta, sillä hänen keksintönsä olivat epämiellyttäviä kuten tavallisestikin.
"Baas", hän jatkoi, "minä olen kuunnellut — tämän majan seinässä on erittäin hyvä kuuntelureikä, jos makaa seinää vasten ja on nukkuvinaan. Minä kuulin kaikki ja ymmärsin suurimman osan säitä, mitä puhuitte tuon toissilmäisen pakanan ja baas Stephen'in kanssa."
"No niin, sinä pieni käärme, ja entä sitten?"
"Sitä vain, baas, että ellemme halua kuolla tässä paikassa, mistä ei ole olemassa pelastumisen mahdollisuutta, on hyvin tarpeellista, että hankitte tarkasti tietoonne, minä päivänä ja hetkenä Dogeetah aikoo tulla."
"Kuule, sinä keltainen höpäkkö", minä huudahdin, "jos sinäkin alat tuota leikkiä, niin —" mutta samassa pysähdyin, kun huomasin, että olin antamaisillani kiivaudelleni vallan, ja ajattelin, että minun oli parempi kuunnella mitä Hansilla oli sanottavaa, ennenkuin annoin vihani purkautua.
"Baas, Mavovo on suuri tietäjä; sanotaan, että Mavovon Käärme on rehellisin ja mahtavin koko Zulu-maassa, lukuunottamatta hänen opettajaansa, vanhaa Zikalia yksin. Hän on sanonut sinulle, että Dogeetah makaa jossakin jalka vioittuneena, mutta tulee tänne meitä kohtaamaan; epäilemättä hän voi sanoa senkin, milloinka hän tulee. Minä kysyin häneltä, mutta ei hän pane Käärmettään toimimaan minun vuokseni. Senvuoksi teidän, baas, on kysyttävä, ehkä hän unohtaa, että nauroitte hänen taialleen ja että hän valalla lupasi olla näyttämättä sitä teille toiste."
"Sinä sokea", minä vastasin, "mistä tiedän, ettei Mavovon juttu ollut kokonaan hölynpölyä?"
Hans tuijotti minuun hämmästyneenä.
"Mavovon juttuko hölynpölyä! Mavovon Käärmekö valehtelija! Oi, baas, se johtuu siitä, että olette liian kristitty. Minäkin olen kyllä isänne, Saarnaajan, ansiosta kristitty, mutta en niin suuressa määrässä, etten osaisi erottaa hyvää taikaa huonosta. Mavovon Käärme valehtelija — ja sen sanotte sen jälkeen kuin olemme jo haudanneet hänet, joka oli ensimmäinen metsästäjistä, jonka höyhenet mainitsivat hänelle Durban'issa!" ja hän koetti tukahduttaa sisällistä naurua sekä lisäsi: "No niin, baas, siinä se on. Teidän on joko kiltisti kysyttävä Mavovolta, tai muuten saamme kaikki surmamme. Minä en siitä paljoakaan välitä, sillä aloittaisin mielelläni vähän nuorempana jossakin muualla, mutta ajatelkaapa, minkä melun Sammy tulee päästämään!" ja hän kääntyi ja ryömi ulos ovesta, niinkuin oli ryöminyt sisäänkin.
"Olemmepa somassa asemassa", minä ähkyin Stephen'ille Hansin poistuttua. "Minun, valkoihoisen miehen, joka lukuunottamatta muutamia satunnaisia tositapauksia tiedän, että kaikki kafferien taikatemput ovat pötyä, minun on pyydettävä pakananoitaa sanomaan sellaista, mitä hän ei voi tietää. Tarkoitan tietysti, ellemme me sivistyneet olekin kokonaan tarttuneet tikun väärään päähän. Se on nöyryyttävää; se ei ole kristillistä, ja menen hirteen, jos sen teen!"