Pyhä kukka: Allan Quatermainin jännittävä seikkailu Afrikassa

by H. Rider Haggard

"Minäpä luulen, että sinä menet — hirteen tarkoitan — joko teet sen tai et", Stephen vastasi suloisesti hymyillen. "Mutta kuulepa, ukkoseni, mistä tiedät, että se on kaikki pötyä? Meille kerrotaan monista ihmeistä, jotka eivät ole pötyä, ja jos ihmeitä on tapahtunut, miksei niitä voi tapahtua nyt? Mutta, olkoon, tiedän kyllä, mitä tarkoitat, eikä maksa vaivaa puhua siitä enempää. Ja jos sinä olet ylpeä, niin minä en ole. Koetan pehmittää Mavovon kivisen sydämen — tiedäthän, että olemme hyvin hyvissä väleissä — ja saada hänet avaamaan salaisen viisautensa kirjan", ja niin sanoen hän meni.

Muutamaa minuuttia myöhemmin minut kutsuttiin ulos ottamaan vastaan lampaanlihaa, maitoa, kotiolutta, sekä vähän viljaa ja vihreä rehua aaseille, minkä kaiken Bausi oli lähettänyt syötäväksemme. Sivumennen mainiten me Mazitu-maassa ollessamme elimme kuin taistelukukot. Siellä ei tunnettukaan sitä puutetta, joka on tai oli niin yleinen Itä-Afrikassa, missä matkustaja usein ei saa ruokaa ei hyvällä eikä pahalla — tavallisesti siitä yksinkertaisesta syystä, ettei mitään ole olemassa.

Kun tämä asia oli saatu selväksi minun lähetettyäni kiitoksemme kuninkaalle ja ilmoitettuani, että halusimme huomenna tulla häntä puhuttelemaan ja tuoda muutamia lahjoja, minä menin etsimään Sammya antaakseni hänelle määräyksen teurastaa ja keittää lammas. Jonkun aikaa etsittyäni löysin tai oikeammin kuulin hänen äänensä ruokoaitauksen takaa, joka erotti kaksi majaa toisistaan. Hän toimi tulkkina Stephen Somers'in ja Mavovon välillä.

"Tämä zulu vakuuttaa, mr. Somers", hän sanoi, "että hän ymmärtää hyvin kaikki, mitä olette hänelle selittänyt, ja että on luultavaa, että tuo Bausi raakalainen surmaa meidät kaikki, ellemme voi sanoa hänelle, milloin tuo valkoinen mies Dogeetah, jota hän rakastaa, palaa takaisin. Hän sanoo myöskin uskovansa, että hän taitojensa avulla voisi saada selville, milloin se tapahtuu — jos se yleensä tapahtuu — (mikä tietystikin, sanon sen vain teille, mr. Somers, on tuon tietämättömän pakanan hävytön valhe). Hän ei kuitenkaan sano välittävänsä kuparirovonkaan vertaa — hänen oikea sanansa, mr. Somers, on maissijyvä — omastaan tai kenenkään muunkaan elämästä, minkä hyvin uskon todeksi, päättäen kaikesta, mitä olen kuullut hänen menettelytavoistaan. Hän sanoo raa'alla kielellään, ettei ole olemassa mitään eroa Mazitu-maan hyeenan tai jonkun muun maan hyeenan vatsan välillä ja että Mazitu-maan multa on yhtä tervetullut hänen luilleen kuin mikä muu maa tahansa, sillä maa on muka pahempi kuin kaikki hyeenat, ja hän on tehnyt sen huomion, että ennemmin tai myöhemmin se nielee ikiajoiksi kaikki, mitä se joskus on päällään kantanut. Teidän tulee antaa minulle anteeksi, että toistan hänen tyhjänpäiväiset ja lapselliset lorunsa, mr. Somers, mutta te pyysitte minua kääntämään tuon raakalaisen sanat täsmällisesti. Senlisäksi, mr. Somers, tuo häikäilemätön henkilö ilmoittaa, lyhyesti sanoen, että jokin hänelle tuntematon voima — hän nimittää sitä 'Voimaksi, joka antaa auringon paistaa ja koristaa yön vaipan tähdillä (pyydän anteeksi, että toistan hänen typerät sanansa) — että tuo voima on antanut hänen syntyä tähän maailmaan ja on jonakin määrättynä hetkenä taas kutsuva hänet takaisin tummaan, iäiseen kohtuunsa tuudittaakseen hänet uneen tai herättääkseen eloon jälleen tuntemattoman tahtonsa mukaisesti — käännän sananmukaisesti, mr. Somers, vaikka en tiedä, mitä tuo kaikki merkitseekään — ja ettei hän välitä vähääkään siitä, milloin tämä tapahtuu. Hän sanoo kuitenkin, että vaikka hän on käynyt vanhaksi ja kokenut paljon suruja — ymmärrän hänen tarkoittavan tällä erästä neekerivaimoaan, jolta joku toinen villi-ihminen löi pään poikki, ja erästä lastaan, johon hän näyttää olleen hyvin kiintynyt — te kuitenkin olette nuori, ja teillä on monta päivää edessänne, ja hän toivoo ja iloitsee teidän puolestanne. Sentähden hän ilolla tekisi kaiken voitavansa pelastaakseen henkenne, sillä vaikka olettekin valkoihoinen ja hän musta, hän on kuitenkin kiintynyt teihin ja pitää teitä aivan kuin lapsenaan. Vieläpä hän lisää, että jos se on tarpeellista, hän ilolla antaa henkensäkin teidän edestänne ja että hänen sydäntänsä viiltää ollessaan pakotettu kieltämään teiltä jotakin. Kuitenkin hänen täytyy evätä tämä pyyntönne, että hän kysyisi tuolta oliolta, jota hän kutsuu Käärmeekseen — mitä hän sillä tarkoittaa, mr. Somers, sitä en tiedä — milloinka tuo valkoihoinen mies nimeltä Dogeetah saapuu tälle paikkakunnalle. Ja syy on lupaus, jonka hän antoi mr. Quatermain'ille, kun tämä nauroi hänen taikuudelleen, ettei hän koskaan enää tekisi taikoja hänelle eikä kellekään teistä ja että hän ennemmin kuolisi kuin rikkoisi lupauksensa. Siinä kaikki, mr. Somers, ja kuten luulen, teidänkin mielestänne tarpeeksi."

"Ymmärrän", vastasi Stephen. "Sano päämies Mavovolle" (huomasin hänen korostavan sanaa päämies), "että ymmärrän täydellisesti ja että kiitän häntä perinpohjaisesta selityksestä. Kysy häneltä sitten, kun asia kuitenkin on niin tärkeä, eikö ole mitään keinoa päästä tästä pulasta."

Sammy käänsi sanat zulunkielelle, jota hän puhui täydellisesti, kuten huomasin, ilman selityksiä tai lisäyksiä.

"Vain yksi keino", Mavovo vastasi nuuskaamisensa välillä. "Keinä on se, että Macumazahn itse pyytää sitä minulta. Macumazahn on vanha päällikköni ja ystäväni, ja hänen tähtensä tahdon unohtaa senkin, minkä muiden suhteen aina muistaisin. Jos hän ilman piikkaa pyytää minua harjoittamaan taitoani kaikkien meidän hyväksemme, niin koetan sen tehdä, vaikkakin tiedän hyvin, että hän luulee tuhkan hajoavan vain tuulen vaikutuksesta, joka puhaltaa sen ilmaan ja antaa sen jälleen pudota takaisin ilman tarkoitusta tai merkitystä, unohtaen, niinkuin viisaat valkoiset miehet unohtavat, että tuhkaa hajoittava tuuli on sama kuin se, joka huokuu sieraimissamme ja että me olemme sen edessä samaa kuin tuhka."

Minä, kuuntelija, mietin hetken tai pari. Tuon villin soturin Mavovon sanat, nekin, joista olin kuullut vain tuon mahdottoman Sammyn typeräin huomautusten tärvelemän käännöksen, liikuttivat mielikuvitustani. Mikä minä olin arvostelemaan häntä ja hänen tuntemattomia lahjojaan? Mikä minä olin pilkkaamaan häntä ja pilkallani osoittamaan, että pidin häntä petturina?

Astuin sisälle aitauksen aukosta ja seisahduin hänen eteensä.

"Mavovo", minä sanoin, "olen kuullut sanasi. Olen pahoillani, että nauroin sinulle Durban'issa. En ymmärrä sinun taikojasi. Se on minulle vierasta ja saattaa olla totta ja saattaa olla petosta. Olisin sinulle kuitenkin kiitollinen, jos koettaisit käyttää voimaasi ottamaan selvää siitä, tuleeko Dogeetah, ja jos tulee, milloin. Nyt tee miten haluat; olen puhunut."