"Vannotko auringon nimeen, ettet ota toista vaimoa, ellen minä pane kättäni hänen päänsä päälle ja toivota häntä tervetulleeksi?"
"Minä vannon", vastasi Curtis ja lisäsi englannin kielellä: "Yksi on minulle aivan kylliksi."
Agon, joka oli siihen saakka kyrännyt eräässä nurkassa alttarin lähellä, astui nyt esiin ja mutisi jotakin partaansa sellaista kyytiä, että vaivoin erotin sanat. Hän rukoili aurinkoa siunaamaan liiton ja tekemään sen hedelmälliseksi. Huomasin Nylepthan kuuntelevan tarkkaavasti joka sanaa, sillä hän pelkäsi Agonin tekevän sen kepposen, että hän toimittaisi avioerotoimituksen vihkimisen asemesta lukemalla rukouksen takaperin. Rukouksen loputtua kysyttiin kummaltakin erikseen, tahtoivatko he ottaa toisensa aviopuolisoiksi, ja vastattuaan myöntävästi he suutelivat toisiaan alttarin edessä ja toimitus oli päättynyt maan menojen mukaan. Mutta minusta tuntui vielä jotakin puuttuvan, ja ottaen taskustani pienen rukouskirjani, jota tapaan lukea öisin valvoessani, minä astuin esiin. Lahjoitin kirjan jo kauan sitten Harry-pojalleni, jonka kuoltua se joutui jälleen haltuuni, ja nyt se on aina mukanani.
"Curtis", sanoin minä, "en ole pappi enkä tiedä, onko teko, jonka aion tehdä, edes luvallinen — laillinen se ei ole — mutta jos sinulla ja kuningattarella ei ole mitään sitä vastaan, niin lukisin teille mielelläni Englannin vihkimäkaavan. Otat nyt tärkeän askeleen ja minun mielestäni sinun pitäisi pyhittää liittosi omaan uskontoosi kuuluvalla tavalla sikäli kuin se näissä olosuhteissa on mahdollista."
"Olen itsekin sitä ajatellut", sanoi hän, "ja minä pyydän, että tekisit minulle sen palveluksen. Tuntuu kuin en olisi vielä naimisissakaan."
Tulkitsin pyyntöni Nylepthalle, joka myöntyi heti täysin ymmärtäen miehensä toivomuksen saada avioliitolleen kotimaansa tapojen mukaisen vahvistuksen. Luettuani kaavan he lausuivat saneluni mukaan Zu-Vendis-maan kielellä sanat: "Minä Henry Curtis otan sinut, Nyleptha", ja "Minä Nyleptha otan sintit, Henry Curtis", j.n.e. Sitten otti Curtis sormestaan sileän kultasormuksen, ja kun hän oli pujottanut sen Nylepthan sormeen, luin minä loppusanat siunauksineen. Sormus oli Curtiksen äidin vihkimäsormus ja minä en voinut olla ajattelematta, miten hämmästynyt tuo yorkshireläinen rouva olisi mahtanutkaan olla, jos hän olisi voinut aavistaa, että hänen vihkimäsormuksensa joutuisi joskus tekemään saman palveluksen eräälle Zu-Vendis-maan kuningattarelle.
Minun toimittamani juhlameno pani Agonin kärsivällisyyden kovalle koetukselle. Hän ymmärsi heti, että toimitus oli uskonnollista laatua, ja johdatti epäilemättä hänen mieleensä nuo yhdeksänkymmentäviisi uutta uskontoa, jotka eivät suoneet hänelle yön lepoa eikä päivän rauhaa. Luonnollisesti hän näki minussa kilpailevan ylimmäisen papin ja alkoi vihata minua entistä katkerammin. Kun vihdoin olimme valmiit, oli hän aivan räjähtämäisillään närkästyksestä, ja minä tiesin meidän voivan odottaa hänen puoleltaan mitä hyvänsä.
Good, minä ja Umslopogaas poistuimme sitten hiljaa ja jätimme onnellisen parin kahden kesken. Olimme kaikki sangen alakuloiset. Avioliitothan ovat onnellisia ja ilahduttavia tapahtumia, mutta minun kokemukseni mukaan niillä on aina melkeinpä liian mullistava vaikutus, paitsi silloin, kun syvä ja molemminpuolinen rakkaus on niiden perustus. Avioliiton aiheuttamat uudet siteet katkaisevat monet vanhat, ja tuossa juhlallisessa toimituksessa on mielestäni aina jotakin surullista.
Curtis on maailman kunnollisin mies ja uskollisin ystävä, mutta kappelissa toimitetun vaatimattoman juhlamenon jälkeen hän ei ole enää aivan entisensä kaltainen. Nyleptha on valloittanut hänet kokonaan; hän ei osaa enää puhuakaan muusta kuin Nylepthasta ja me, hänen vanhat ystävänsä, olemme joutuneet ehdottomasti toiselle sijalle. Niinhän "vanhojen ystävien" aina käy, kun mies menee naimisiin, ja nuorikot valvovat huolellisesti, ettei säännöstä poiketa. Curtis julmistuisi, jos tahtoisimme väittää hänestä jotakin sellaista, mutta asianlaita on kuitenkin niin. Hän ei ole aivan entisensä kaltainen. Nyleptha on hyvin suloinen ja viehättävä, mutta minä luulen hänen ilmoittaneen Curtikselle kyllin selvästi, ettei hän ole valinnut elämänkumppanikseen seuruetta Quatermain, Good & kumpp., vaan ainoastaan hänet. Mutta mitäpä tämä murjottaminen hyödyttää? Kaikkihan on niinkuin ollakin pitää, minkä jokainen aviovaimo olisi valmis todistamaan, ja minä olen itsekäs ja kateellinen vanha hupakko. Tultuamme omalle puolellemme tyhjensin minä Goodin kanssa ruukullisen vanhaa zu-vendis-viiniä aikamme kuluksi, ja juuri kun olimme päässeet parhaaseen tarinoimisen alkuun, astui eräs palvelijamme huoneeseen ja kertoi uutisen, joka antoi meille melkoisesti ajattelemisen aihetta.
Muistettanee, että Alphonsen ja Umslopogaasin välit olivat hyvin kireät. Viimeinen yhteentörmäys oli kärjistänyt tilanteen äärimmilleen, ja naarmujaan hoitaessaan Alphonse hautoi kostoa. Valtavaa mielenkuohuaan tyynnyttääkseen hän oli sitten lähtenyt kävelylle, ja selostuksesta ilmeni, että hän oli mennyt auringon temppelin ohi suoraan erääseen kauniiseen puistoon kaupungin ulkopuolella. Kuljeksittuaan siellä hetkisen hän oli lähtenyt paluumatkalle ja oli kaupungin portilla kohdannut Soraiksen seurueineen. Hänet nähtyään oli Sorais pysäyttänyt hevosensa ja kutsunut hänet luoksensa, ja hän oli tietysti noudattanut kuningattaren kehoitusta sillä seurauksella, että soturit olivat käyneet häneen käsiksi ja paiskanneet hänet rattaille. Sitten oli seurue lähtenyt heti liikkeelle vieden mukanaan Alphonsen, joka "oli parkunut surkeasti."