"Nyt alkaa matka, jonka kaltaista en ole vielä tehnyt", kuiskasi hän sitten. "Muistelkaa välistä minuakin. Jumala teitä kaikkia siunatkoon. Menen teitä odottamaan", ja hän nukkui rauhallisesti iäiseen lepoon.
Siten kuoli henkilö, jonka luonne oli niin täydellinen, etten ole milloinkaan tavannut toista sen kaltaista.
Hän oli luonteeltaan hellä, uskollinen ja leikillinen ja omisti paljon runoilijan sielunominaisuuksia, mutta siitä huolimatta hän oli harvinaisen tarmokas ja toimintakykyinen mies. Hänellä oli laaja ihmistuntemus ja hän osasi sanoa aivan paikalleen minkälainen kukin henkilö oli. "Olen tutkinut ihmisluonnetta koko elinaikani", saattoi hän hyvin usein sanoa, "ja minä tiedän siitä yhtä ja toista", niinkuin hän tekikin. Hänellä oli vain kaksi virhettä. Hän oli liian vaatimaton ja toiseksi hän oli hieman mustasukkainen ystäviinsä nähden. Hänen vaatimattomuudestaan saa jokainen, joka lukee tämän kirjan, selvän käsityksen, mutta siitä huolimatta tahdon kertoa yhden tapauksen, joka on sangen kuvaava.
Lukija muistaa epäilemättä, että Quatermain aina tahtoo esiintyä suurena pelkurina, mutta todellisuudessa hän oli verrattoman rohkea, vaikkakin varovainen, eikä menettänyt malttiaan milloinkaan. Hänen kertomuksestaan saa esimerkiksi aivan sen käsityksen, että isku, joka lopulta aiheutti hänen kuolemansa, osui häneen aivan sattumalta, ja kuitenkin on asianlaita aivan toisin.
Good oli jo sortunut maahan ja eräs Nastan vuoristolainen oli juuri antamaisillaan hänelle surmaniskun, kun Quatermain heittäytyi ystävänsä päälle ja torjui iskun omalla ruumillaan. Sitten vasta hän nousi ja tappoi vihollisen.
Hänen mustasukkaisuutensa voin myöskin todistaa. Lukija muistanee, että hän valittaa minun laiminlyöneen ystävyytemme senjälkeen kuin menin naimisiin Nylepthan kanssa. Nyleptha ei ole tietenkään täydellinen, paremmin kuin toisetkaan naiset, ja voi olla välistä hyvinkin oikullinen, mutta hän ei ole milloinkaan tahtonut erottaa minua ja Quatermainia. Ystäväni valittaa usein, että kävin niin harvoin katsomassa, mutta sille en mahtanut mitään, sillä kiihkeistä pyynnöistäni huolimatta eivät lääkärit päästäneet minua hänen luokseen. Nuo pienet huomautukset surettivat minua kovin, kun luin kertomuksen, sillä minä rakastin Quatermainia kuin omaa isääni eikä mieleeni ollut kertaakaan juolahtanut, että avioliittoni olisi voinut vaikuttaa ystävyyteemme. Mutta mitäpä siitä; hänen hyvät ominaisuutensa olivat niin monet, että nämä vähäiset heikkoudet tulivat vain aniharvoin näkyviin.
Nylepthan ja minun läsnäollessa luki Good hautausluvut ja sitten hänen maalliset jäännöksensä haudattiin tahi oikeammin poltettiin loistavin juhlallisuuksin. Kulkiessani juhlakulkueessa auringontemppeliin en voinut olla ajattelematta, miten närkästynyt Quatermain olisi ollut, jos hän olisi nähnyt juhlallisuudet, hän kun vihasi kaikkea loisteliaisuutta ja ylellisyyttä.
Kolmantena iltana kuolinpäivän jälkeen hänet asetettiin pronssiluukulle alttarin eteen, ja kun auringon viimeinen säde sattui hänen kasvoihinsa, toitahtivat torvet ja hän luisui hiljaa tuliseen hautaansa.
Hänen kaltaistaan miestä emme tapaa, vaikka eläisimme vielä sata vuotta. Hän oli maailman jaloin ja sivistynein ihminen ja uskollisin ystävä, hän oli myöskin etevä urheilija ja minun tietääkseni Afrikan paras ja taitavin ampuja.
Niin päättyi metsästäjä Quatermainin merkillinen ja seikkailurikas elämä.