"Vanhat ystäväni", sanoin minä vihdoin keskeyttäen hiljaisuuden, "kauanko on siitä, kun palasimme Kukuana-maasta?"
"Kolme vuotta", vastasi Good. "Miksi niin?"
"Sentähden vain, että luulen kyllästyneeni sivistyneisiin oloihin.
Palaan viidakkoon."
Curtis nojautui taaksepäin nojatuolissaan ja naurahti sointuvasti.
"Tämäpä kummallista", virkahti hän, "vai mitä, Good?"
Good katsahti minuun monokkelinsa läpi ja mutisi: "Kummallista — hyvin kummallista."
"En oikein ymmärrä, mitä te tarkoitatte", sanoin minä silmäillen kysyvästi toisesta toiseen, sillä minä en pidä salaisuuksista.
"Etkö, vanha veikko?" sanoi Curtis, "sittenpä selitän. Me näet juttelimme hiukan tänne tullessamme."
"Sen kyllä uskon, kun kerran Good oli mukana", keskeytin minä ivallisesti, sillä Good on hyvin puhelias. "Mistä sitten keskustelitte?"
"Koetahan arvata", sanoi Curtis.
Pudistin päätäni. Oli melkein mahdotonta arvata, mistä Good oli mahtanut puhella, sillä hän puhuu niin paljon ja lukemattomista asioista.