"No niin, me keskustelimme eräästä pienestä suunnitelmasta, jonka olen tehnyt. Mitä sanoisit, jos lähtisimme tästä toiselle matkalle Afrikkaan?"
Minä melkein hypähdin kuullessani hänen sanansa. "Tarkoitatko täyttä totta?" kysäisin henkeäni pidättäen.
"Tottapa tietenkin. Eikö niin, Good?"
"Niinpä hyvinkin", vastasi Good rauhallisesti.
"Kuulehan, vanha veikko", jatkoi Curtis vilkastuen, "minä olen myöskin kyllästynyt tähän toimettomuuteen. Olen jo toista vuotta ollut yhtä levoton kuin vaaraa vainuava vanha elefantti ja tahdon jo tehdä muutakin kuin olla joutilaana tilanomistajana maassa, joka on aivan tulvillaan samanlaisia tyhjäntoimittajia. Kukuana-maa, Gagool ja kuningas Salomonin kaivokset kummittelevat aina unissani. Selittämätön kaipuu on vallannut minut kokonaan. Olen kyllästynyt fasaanein ja peltokanojen metsästykseen ja himoitsen jälleen suurempaa ja arvokkaampaa riistaa. Tiedäthän, että maito on mautonta, kun on päässyt viinan ja veden makuun. Tuo vuosi, jonka vietimme yhdessä Kukuana-maassa, on minusta nyt yhtä arvokas kuin kaikki muut elämäni vuodet yhteensä. On ehkä hullua näin puhua, mutta minä en voi sille mitään. Olen lujasti päättänyt palata Afrikkaan."
Hän vaikeni, mutta jatkoi hetkisen kuluttua:
"Ja miksi en menisi? Minulla ei ole vanhempia eikä perhettä, jotka minua pidättäisivät. Jos minulle matkallani jotakin tapahtuisi, siirtyvät maatilani ja omaisuuteni veljelleni Yrjölle ja hänen pojalleen, kuten joka tapauksessa viimein käy. Täällä ei minua kukaan tarvitse."
"Näin juuri ajattelin käyvän ennemmin tahi myöhemmin", sanoin minä. "Entä Good, mitkä syyt ovat saaneet sinut yhtymään juoneen, vai onkohan sinulla mitään erikoisia syitä?"
"On", vastasi Good juhlallisen vakavasti. "Minä en toimi milloinkaan ilman jotakin syytä. Naisilla ei ole tässä ainakaan osaa eikä arpaa."
"Selitähän tarkemmin", sanoin minä. "Puheistasi ei viisastu milloinkaan heti."