MYRSKY PUHKEAA.
Puhuin äsken näköpiiriimme ilmaantuneista uhkaavista pilvenlonkareista jotka tummenivat joka hetki ja joista Soraiksen toivoton rakkaus Curtikseen oli peloittavin ja vaarallisin. Niin kauniin ja ylhäisen naisen rakkautta ei kukaan mies voi pitää joutavanpäiväisenä pikkuseikkana ja Curtikselle se tuotti paljon huolta ja murhetta, hän kun oli niin vaikeassa asemassa. Myrsky läheni vinhaa vauhtia.
Vaikka Nyleptha olikin mitä suloisin nainen, täytyy kuitenkin totuuden nimessä sanoa, että hän oli hyvin taipuvainen mustasukkaisuuteen saattaen siten rakastettunsa moneen pahaan pulaan. Soraiksen rakkaus alkoi ilmetä yhä kiihkeämmin eikä Curtis voinut panna sille mitään esteitä salaisuutensa säilyttämisen tähden. Muussa tapauksessa hän olisi voinut lopettaa sen heti sanomalla, että hän aikoi naida hänen sisarensa. Curtiksen rehellistä sydäntä kiusasi suuresti sekin seikka, että hän tiesi Goodin rakastuneen korvia myöten tuohon omituiseen, mutta viehättävään "yön tyttäreen". Bougwan-parka oli todellakin laihtunut niin, että hän oli vain varjo entisestään, ja monokkeli pysyi tuskin enää hänen silmässään. Sorais ei työntänyt häntä luotaan, vaan piti hänet huolettomalla keimailullaan juuri parhaassa vireessä ajatellen epäilemättä, että tuo rakastunut muukalainen saattoi olla tarvittaessa hyvinkin hyödyllinen. Minä koetin monin vihjauksin saada Good-paran ymmärtämään tilanteen, mutta kun hän ei ollut kuulevinaankaan puheitani, ajattelin olevan parasta olla sekaantumatta koko juttuun. Asiahan saattaisi siten vain pahentua.
Good-parka, hän oli aivan naurettava lemmen huumassaan, ja hänen mieleensä johtui kaikenlaisia mielettömyyksiä, joilla hän uskoi edistävänsä kallista asiaansa. Vanhan kunnianarvoisan opettajansa avulla hän sepitti pitkän rakkauslaulunkin, jossa toisinto: "suutelen huuliasi" uudistui lukemattomat kerrat ja jonka hän aikoi jonakin kuutamoyönä laulaa lemmittynsä ikkunan alla.
Zu-Vendis-maassa on nimittäin aivan yleistä, että nuoret miehet kunnioittavat ihailemiaan naisia esittämällä jonkun kauniin laulun näiden ikkunan alla, mihin tarkoitukseen tunnelmalliset kuutamoyöt ovat hyvin soveliaat. Olivatpa laulajan tarkoitukset vakavat tahi ei, niin ei kukaan, jolle kunnianosoitus on omistettu, milloinkaan loukkaannu. Ylhäisimmätkin naiset mukautuvat tapaan yhtä mielellään kuin englantilainen neitonen kuulee kauniita kohteliaisuuksia.
Tähän vanhaan kansantapaan turvautuen Good siis päätti pitää serenaadin Soraikselle, jonka huoneet olivat meitä vastapäätä kapean pihan toisella puolen. Mukanaan sitran tapainen soittokone, jota hän — ollen kohtalaisen taitava kitaran soittaja — oli oppinut helposti käsittelemään, hän pani sitten eräänä kirkkaana yönä päätöksensä täytäntöön. Nukuin jo sikeästi, kun konsertti alkoi, mutta heräsin pian, sillä Goodilla on julma ääni, ja hyppäsin ikkunaan katsomaan mikä oli hätänä.
Näin hänen seisovan linnanpihalla kirkkaassa kuutamossa päässään suunnaton strutsinsulista sommiteltu koristelaite ja yllään väljä silkkinen viitta, joka on kylläkin sopiva vaatekappale tällaisissa tilaisuuksissa. Sitransa ontuvalla säestyksellä hän esitti parhaillaan melkein täyttä kurkkua karjuen sepittämäänsä kamalaa rakkaudenhymniä. Hovineitosten ikkunoista kuului tukahdutettua tirskuntaa, mutta Sorais, jota minun täytyi vilpittömästi surkutella, jos hän sattui esityksen kuulemaan, ei näyttänyt pienintäkään elon merkkiä. Kun laulu intohimoisine toisintoineen "suutelen huuliasi" ei tuntunut loppuvan lainkaan, kyllästyimme mekin — olin herättänyt Curtiksen katsomaan hullutusta — näihin kissannaukujaisiin. Huusin Goodille, että täytä nyt jo uhkauksesi ja anna sitten ihmisten nukkua yönsä rauhassa, mikä kehoitus jäähdytti kokonaan hänen kuuman verensä. Laulajaiset loppuivat siihen.
Tilanteen vakavuudesta huolimatta oli tapaus sangen huvittava ja osoittaa, että kaikissa asioissa, vakavimmissakin, on aina jokin huvittava piirre, jos vain voidaan huomata se. Kyky löytää tuo piirre on korvaamaton taito, jota pitäisi aina pyrkiä kehittämään.
Sorais kävi sitä kiihkeämmäksi mitä enemmän Curtis karttoi häntä, ja lopulta muuttui tilanne aivan sietämättömäksi. Jostakin merkillisestä syystä hän oli aivan sokea huomaamaan asian oikeata laitaa ja minä pelkäsin kovin hetkeä, jolloin hänen silmänsä aukenisivat. Hän oli vaarallinen nainen, jota ei ollut hyvä loukata tahallaan eikä tahtomattaankaan. Mutta tuon hetken täytyi kerran tulla, niinkuin se tulikin. Eräänä päivänä, kun minä ja Curtis — Good oli mennyt metsästämään — istuimme huoneessamme neuvotellen tilanteesta ja erittäinkin Soraista koskevista kysymyksistä, toi hovilähetti meille kirjeen, jonka vaivoin kykenimme lukemaan. Curtiksen piti saapua heti kuningatar Soraiksen puheille tämän yksityisasuntoon, johon kirjeentuoja hänet opastaisi.
"Mitä kummaa minä nyt teen?" tuskitteli Curtis. "Mene sinä minun sijastani, vanha veikko."