"Tohdin kuin tohdinkin. Aika, jonka tuhlaat hyödyttömään ja järjettömään vihaasi voi maksaa sinulle kruunusi ja meille kaikille henkemme. Soraiksen ratsastajat ovat jo hälyyttämässä miehiä aseisiin. Kolmessa päivässä on Nasta koonnut soturinsa ja hänen sotahuutonsa kajahtaa pohjoisissa maakunnissa kuin raivostuneen leijonan ärjyntä. Yön tyttärellä on suloinen ääni eikä hän ole laulujaan turhaan laulanut. Hänen sotalippunsa hulmuaa pian kaikilla selänteillä pohjoisessa, ja niiden alle kerääntyy sotureita kuin pilveä. Puolet armeijaa noudattaa hänen sotahuutoaan ja jokaisessa kaupungissa ja kylässä kiihoittavat papit kansan muukalaisia vastaan ja todistavat hänen asiansa puolesta taistelemisen olevan jokaisen pyhän velvollisuuden. Olen puhunut, oi kuningatar!"
Nyleptha oli nyt aivan rauhallinen ja mustasukkaisuuden kohtauksen ohimentyä hän oli jälleen tarmokas ja kylmästi harkitseva hallitsija.
"Puhut järkevästi, Macumazahn. Suo anteeksi tyhmyyteni. Mikä mahtava kuningatar minä olisinkaan, ellei minulla olisi sydäntä. Olla sydämetön on sama kuin voittaa koko maailma. Intohimo on kuin salama, joka yhdistää maan taivaaseen, mutta joka häikäisee ja tappaa!
"Sinä uskot Soraiksen ryhtyvän sotaan minua vastaan. Olkoon niin. Minua hän ei kuitenkaan voita, sillä minullahan on ystäväni ja puoltajani. Niitä on paljon, jotka huutavat 'Nyleptha! Nyleptha', kun minun viirini kohoavat torneihin ja linnojen muureille, ja jo tänä iltana minun sanomatuleni leimahtavat vuorelta toisella kutsuen väkeni koolle. Minä muserran hänet ja hajoitan hänen sotajoukkonsa. Ikuinen yö on oleva Soraiksen, yön tyttären, kohtalo. Ojenna nyt minulle tuo pergamentti ja hanhensulka ja käske vahtiupseeri tänne. Hän on luotettava mies. Kas niin."
Minä tein niinkuin hän käski, ja vanha rauhallisen näköinen soturi, nimeltä Kara, astui sisään syvään kumartaen.
"Miehitä kaikki sisareni Soraiksen, Zu-Vendis-maan kuningattaren, asunnon sisäänkäytävät ja älä laske ketään sisään tahi ulos", lausui Nyleptha. "Laiminlyönnistä vastaat hengelläsi. Tässä on valtakirjasi", ja hän ojensi pergamentin upseerille.
"Kuningattaren käsky on toteutuva", vastasi mies hieman hätkähtäen ja poistui.
Sitten Nyleptha lähetti sanan Curtikselle, joka saapui heti hyvin onnettoman näköisenä. Luulin toisen edellistä hirmuisemman mustasukkaisuuden myrskyn ryöpsähtävän valloilleen, mutta erehdyin. Naisväen tiet ovat totisesti ihmeelliset. Hän nyökkäsi Curtikselle ystävällisesti ja sanoi tahtovansa kuulla hänen mielipidettään hyvin tärkeissä asioissa. Soraiksesta ja luulotellusta uskottomuudesta ei puhuttu sanaakaan, mutta minusta näytti, ettei asia ollut vielä unhottunut. Nyleptha oli luultavasti päättänyt selvittää sen seikan Curtiksen kansaa kahden kesken.
Heti Curtiksen tultua palasi upseeri ilmoittamaan, että Sorais oli poistunut palatsista. Hän oli sanonut menevänsä temppeliin rukoilemaan ja viettämään yön hurskaissa mietteissä alttarin edessä, kuten Zu-Vendis-maan ylhäiset naiset välistä tapasivat tehdä. Katsahdimme merkitsevästi toisiimme. Lintu oli lentänyt tiehensä ja ensimmäinen isku oli tullut hyvin pian. Aloimme toimia.
Luotettavimmat kenraalit haettiin saapuville, ja kun heille oli selitetty tilannetta niin paljon kuin katsottiin tarpeelliseksi, heille annettiin tiukat määräykset käskeä heti mahdollisimman tarkoin väkensä koolle. Mahtavimmat ylimykset, joihin Nyleptha tiesi voivansa luottaa, kutsuttiin myöskin neuvotteluun, ja monet heistä lähtivät heti etäisimpiin maakuntiin kokoamaan joukkojaan. Sinetöidyt määräykset lähetettiin etäisimpien kaupunkien päälliköille ja sanansaattajien käskettiin rientää yötä päivää.