"Voit vastata erääseen kysymykseen. Aiotko ottaa puolisoksesi tuon muukalaissuden jakaaksesi hänen kanssaan vuoteesi ja valtaistuimesi, vai etkö?" ja hän viittasi Curtikseen hopeisella keihäällään.
Curtis hätkähti ja kääntyen Soraikseen hän sanoi matalalla äänellä:
"Eilen sinulla oli minulle kauniimpia nimiä, oi kuningatar, ellen väärin muista."
Sorais puraisi huultaan ja karahti hehkuvan punaiseksi.
Huomattuaan, ettei asiaa käynyt enää salaaminen, vastasi Nyleptha kysymykseen yhtä yllättävällä kuin vaikuttavallakin tavalla haluten luultavasti samalla kokonaan masentaa syrjäytetyn kilpailijansa.
Nousten valtaistuimeltaan hän astui kaikessa kuninkaallisessa loistossaan lemmittynsä luo ja irroittaen kultaisen käärmeen käsivartensa ympäriltä hän käski Curtiksen polvistua. Tämä totteli notkistaen toisen polvensa ja Nyleptha kietoi koristeen hänen kaulaansa, suuteli hänen otsaansa ja sanoi häntä "rakkaaksi herrakseen".
"Niinkuin näet", sanoi hän sisarelleen, kun läsnäolijoiden hämmästyksen mutina oli vaiennut ja Curtis noussut seisoalleen, "on käsivarsikoristeeni nyt 'suden' kaulassa merkiksi siitä, että hän on oleva tästä hetkestä alkaen minun lähin suojelijani. Siinä on vastaukseni sinulle ja seuralaisillesi, kuningatar Sorais. Älä pelkää", sanoi hän sitten lemmitylleen suloisesti hymyillen, "vaikka ikeeni kävisikin raskaaksi", ja hän osoitti kultaista käärmettä, jonka hän oli kietonut lemmittynsä voimakkaan kaulan ympärille. "Se on puhdasta kultaa eikä vahingoita sinua", ja kääntyen läsnäolijoiden puoleen hän huusi kaikuvalla äänellä:
"Tässä teidän kaikkien nähden minä otan tämän muukalaisen puolisokseni ja tämä kultainen käärme olkoon liittomme merkki. 'Yön tytär', te ylimykset, papit ja kaikki, jotka olette tänne kokoontuneet, kuulkaa sanani. Enkö saa vapaasti valita itselleni miehen, jota rakastan? Enhän ole mikään kuningatar, ellen saa sitä tehdä. Silloinhan olen orja, halvintakin halvempi. Hän on voittanut sydämeni, jota käteni, valtaistuimeni ja kaikki, mitä minulla on, seuraavat. Hän on mahtava mies, kauniimpi, väkevämpi ja viisaampi kuin täällä kukaan, ja vaikka hän olisi kerjäläinen, niin rakastaisin häntä yhtä palavasti." Sitten hän tarttui Curtiksen käteen ja katsoi rohkeasti ympärilleen. Rakkautensa takia hän oli valmis uhraamaan ja kärsimään kaikki, ja seisoessaan siinä lemmittynsä vieressä punastuvin poskin ja säihkyvin silmin hän oli niin hurmaavan suloinen, että useimmat, jotka näkivät kohtauksen, kohottivat raikuvan hurraahuudon hänen kunniakseen. Hänen iskunsa oli rohkea, mutta se vaikutti, sillä ihmiset kunnioittavat rohkeita tekoja, ja Zu-Vendis-maan asukkaat tunsivat myötätuntoa tuota hentoa naista kohtaan, joka ei arkaillut panna kaikki alttiiksi rakkautensa puolesta.
Väkijoukko hurrasi niin, että katto kajahteli, mutta Sorais seisoi alaspainunein päin, sillä hän ei voinut kärsiä sisarensa riemuvoittoa, joka erotti hänet ainiaaksi miehestä, jota hän oli toivonut omakseen. Ja hänen kateutensa ja mustasukkaisuutensa olivat niin hirvittävät, että hän vapisi kuin haavanlehti. Olen muistaakseni sanonut, että minun mielestäni hänen kasvonsa muistuttivat tyynenä päilyvää merta, jonka tyyneydessä kuitenkin aina piilee jotakin uhkaavaa. Nyt oli myrsky päässyt valloilleen, ja sen raivo sekä kauhistutti että viehätti minua. Ylevän kaunis nainen on vihansa hurjuudessa aina uljas näky, mutta sellaista kauneutta ja raivoa en ole milloinkaan ennen nähnyt toistensa yhteydessä, ja voin vain sanoa, että niiden vaikutus oli molempien vertainen.
Hän kohotti raivosta kalpeat kasvonsa ja hänen salamoivien silmiensä ympärillä oli purppuranpunaiset renkaat, ja kolmesti hän koetti puhua, mutta ei saanut ääntään kuuluviin. Vihdoin se kuitenkin onnistui, ja kohottaen hopeisen keihäänsä, jonka kärki välähti auringon valossa, hän lausui äänellä, joka kuului tuon suuren huoneen jokaiseen sopukkaan: