Paremmin ei hän koskaan ollut nukkunut kotona myllyssäkään kuin sinä yönä metsässä, keppi kädessä ja kuusenoksa päänalaisena. Herättyään hän ensi työkseen koetteli, oliko pajunvesa tallessa ja teki itselleen siitä heti pillin.
Tuskin hän oli sen saanut valmiiksi ja siihen puhaltanut, kun jo pohjatuuli tulla porhalsi hänen luokseen; silloin hän puhalsi kahdesti, ja heti saapui itätuuli; kun hän sitten puhalsi kolmesti pilliinsä, oli eteläinen hänen luonaan, ja kun hän vihdoin puhalsi neljästi, tuli länsituuli kepeästi lentää liitäen.
— Herra, sanoivat ne kaikki neljä, mitä tahdot?
— Neuvoa! sanoi Niilo — te, jotka olette tulleet maailman neljältä kulmalta, voinette sanoa minulle, mistä saisin myllyn.
— Myllyjä kyllä on, sanoivat he yhteen ääneen.
— Mutta minulla on vain kaksi tyhjää kättäni, eikä mitään, millä sen ostaisin!
— Herra, sanoi pohjatuuli, minä tiedän yhden, joka ehkä sopisi.
— Missä se on? kysyi Niilo.
— Jos tahdot, vien sinut tuossa tuokiossa sinne, sanoi pohjatuuli.
— Hyvä, sanoi Niilo. Tuskin hän sen sai sanoneeksi, kun hän jo kiiti avaruudessa ja jo jonkun silmänräpäyksen kuluttua oli vanhan tuulimyllyn luona, joka nähtävästi oli seisonut pitkät ajat hylättynä ja käyttämättä.