— Toivoisinpa olevani hyvin kotona taas, sanoi hän.
Ei viipynyt kauan, ennenkuin jyvät olivat jauhoina, ja kun siltavouti oli saanut säkit kuormitetuksi kärryihinsä, lähti hän taipaleelle. Mutta kauaksi ei hän päässyt, kun hänet yllätti rankka sade. Sellaista ei hän eläessään ollut nähnyt. Vettä tuli kuin korvosta kaataen. Hän ajoi kuormansa tiheän kuusen suojaan ja asettui odottamaan. Mutta odottaa hän saikin. Eikä kuusen suoma suojakaan häävi ollut. Vesi valui alas kuusen neulasten lomitse. Viimein hän huomasi, ettei siinä seisomisesta mitään hyötyä ollut, ja ajoi edelleen. Kun siltavouti joutui kotiin, olivat säkit läpimärät ja jauhot puoliksi pilaantuneet. Itse hän oli kauhean vihainen, mutta eihän siitä mitään apua lähtenyt.
Olipa paha onni, arvelivat naapurit, ja aivan ihmeellistä, mistä sade niin arvaamatta tuli, sillä kun siltavouti pääsi taas kotiin, oli taivas äkkiä niin kirkkaassa poudassa, kuin ei pilvenhattaraakaan olisi sen kannella kulkenut.
Kului jonkun aikaa, niin nimismiehen rengit kuormineen kapusivat myllymäkeä ylös, ja Niilo seisoi eteisen ovella katsellen tielle. Hän tunsi sekä miehet että ajoneuvot. Miehet kiskoivat ohjaksista ja löivät hevoskoneja.
— Aha, sanoi Niilo, eipä haittaisi, jos tuulisi toisaalta tänään.
Hän vihelsi kerran pillillään, ja samassa seisoi pohjatuuli hänen edessään.
— Herra, sanoi pohjoinen, mitä käsket?
— Tee tehtäväsi, sanoi Niilo.
Kun mylly hetken kuluttua pantiin käyntiin, huomasivat rengit sen pyörivän pohjoistuulella; se oli heistä käsittämätöintä, sillä koko ajan heidän kulkiessaan ylämäkeä oli tuullut idästä. Itse he istuivat tuulen suojassa poltellen piippunysiään, niin että heistä kyllä oli yhdentekevää, mistäpäin tuuli. Mutta kotimatkalla he olivat toista mieltä. Myrsky kasvoi. Hui, miten tuuli vonkui korvissa. Lumiräntä pieksi kasvoja, niin että tuskin voi nähdä kättään silmiensä edessä. Oli vaikea päästä alas myllymäkeä, ja miten olikaan, huomasivat rengit haihtuneensa tieltä.
— Oikealle! Oikealle! huusi harakka, lähimmän kuusen latvasta. Rengit nyhtivät ohjaksista ja ajoivat oikealle. Silloin kuulivat he harakan nauravan takanaan.