— Tästä ei hyvä seuraa, sanoi renkipoika, joka ajoi viimeisenä. Samassa kaatui ensimmäinen kuorma. Rengin täytyi katkaista rahkeet saadakseen hevosen ylös, ja kun se pääsi jaloilleen, lähti se täyttä kyytiä rinnettä alas. Rengit huutivat ja hoilasivat minkä jaksoivat, mutta se ei auttanut. Samoin kävi toiselle kuormalle. Sekin kaatui, ja kun hevonen katkaisemalla hihnat oli saatu ylös, laukkasi sekin alamäkeä. Kun kolmas hevonen, jota renkipoika ajoi, huomasi toveriensa lähtevän, yltyi sekin laukkaamaan, ja töin tuskin pysyi renkipoika reen kannoilla. Siinä hän kuitenkin pysyi ja niin hän eheänä joutui nimismiehen talliin, sillä hevoset kyllä osasivat kotiinsa. Renkipoika sitten kertoi, miten renkien ja jauhosäkkien oli käynyt myllymatkalla.
Illansuussa palasivat rengit kotiin väsyneinä ja vihaisina, mutta reet ja jauhosäkit saivat seisoa metsässä siksi, kuin myrsky seitsemän pitkän päivän perästä taukosi, että voitiin ne kaivaa esiin lumikinoksista.
Ja koko ajan, kun rengit lapioivat, istuivat harakat kuusten latvoissa nauraa räkättäen.
Tuo oli ihmisten mielestä merkillistä, mutta todellisuudessa ei siinä ehkä ollutkaan mitään ihmeteltävää. Mutta kummempiakin sattui eräänä kovana pakkaspäivänä talvemmalla.
Uudismökin isäntä ajoi vähäistä kuormaansa myllymäkeä ja Niilo myllyrenki, seisoen ovellaan, näki hänen tulevan.
Nytpä ei haittaisi, jos tuuli hiukan kääntyisi, ajatteli Niilo ja vihelsi kolme kertaa pillillään. Samassa oli etelätuuli hänen edessään.
— Herra, mitä käsket? kysyi eteläinen.
— Tee tehtäväsi, sanoi Niilo.
Uudismökin isäntä värisi vilusta saapuessaan myllylle, mutta hänen kotimatkallaan alkoivat kinokset tienvarsilla sulaa ja aurinko lämmitti ja paistoi, niin että hänen täytyi heittää takki päältään. Hänen kertoessaan myllyllä Niilolle, miten kotiväkeä palelsi, niin että aivan olivat viluun kuolla, oli tämä näyttänyt niin veitikkamaiselta ja arvellut, ettei heillä enää mitään hätää olisi, sillä kevät varmasti jo oli ovella. Ja äläpäs, sanoi uudismökin isäntä, eikö tullutkin kevät samassa.
Ihmiset alhaalla kylässä eivät tietäneet mitä ajatella ja uskoa, mutta varmaa kuitenkin oli, että Niilo myllyrengillä oli vaarallisia voimia hallussaan. Kyläläiset pitivät salaisen kokouksen ja neuvottelivat.