— Herra, mitä käsket? kysyi pohjoinen. Mutta Niilo ei vastannut. Hän puhalsi pillillään kaksi kertaa, ja itätuuli tulla tupsahti.
— Herra, mitä käsket? sanoi itäinen. Ei nytkään Niilo vastannut. Hän puhalsi pilliinsä kolmesti ja etelätuuli oli hänen luonaan.
— Herra, mitä käsket? sanoi eteläinen, mutta Niilo vain katsoi häneen puhaltaen pilliinsä neljä kertaa ja heti tuli länsituuli kepeästi liidellen.
— Herra, mitä käsket? sanoi läntinen.
Nyt kun kaikki neljä tuulta seisoivat hänen edessään, levitti Niilo molemmat käsivartensa ikäänkuin syleilläkseen niitä.
— Kiitokset teille kaikille hyvästä avusta, sanoi hän, ilman teitä en olisi päässyt siihen, missä nyt olen. Tästä lähtien tahdon kuitenkin koettaa itse auttaa itseäni, kuten tein ennen.
Samassa taittoi hän pillinsä, heittäen kappaleet kauaksi metsään.
— Nyt olette taas vapaat, sanoi hän, niinkuin taivaan tuulten tuleekin olla. Uskon kuitenkin teidän palaavan tänne päivä päivältä. Ja sanon, kuten ennenkin: myllyni pyörii joka tuulella!
TÄHDETÄR.
Oli kerran leskikuningatar, joka jo kauan oli hallinnut suurta valtakuntaansa. Sillävälin oli hänen poikansa kasvanut huolettomana, ilossa ja päivänpaisteessa. Äitinsä viheriöillä vainioilla oli hän vapaana temmeltänyt. Karjalaumojen käydessä laitumella notkossa kerääntyivät paimenpojat leikkimään suuriin vaahteralehtoihin ja aina oli prinssi heiltä voittavana päällikkönä. Kruunun ja valtikan oli hän äidiltään perivä, ja nyt hän oli tullut naimaikään.