Seuraavana päivänä sitoi prinssi Maoni miekan vyölleen ja antoi satuloida juoksijansa.
— Nyt lähden maailmalle, sanoi hän kuningattarelle, ja lupaan sinulle, etten tyydy vähempään kuin Tähdettäreen.
Sitten suuteli hän kuningatarta kädelle ja kannusti hevostaan. Mutta kun hän tuli tienhaaraan, ei hän tietänyt, kääntyisikö oikealle vai vasemmalle. Siinä istui vanha mummo tiepuolessa.
— Minne tie viepi? kysyi prinssi katsoen vasemmalle.
— Ylhäisen ja alhaisen luo, sanoi mummo.
— Entäs tämä, sanoi prinssi, viitaten oikealle.
— Tuuleen ja tuiskuun, sanoi mummo.
Silloin prinssi poikkesi oikealle ja ratsasti edelleen, mutta etäämpänä oli taaskin tienhaara. Siinä istui vanha ukko tiepuolessa.
— Minne tie viepi? kysyi prinssi, katsoen vasemmalle.
— Iloon ja suruun, sanoi mies.