— Hopeaa ei minulla ole, sanoi prinssi, mutta annan sinulle kiharan tukastani. Jos joskus tulet siihen maahan, missä minä asun, ja näytät kiharaa, käy sinun hyvin.
— Suurta hyötyä ei minulla tuosta liene, mutta saatanpahan kuitenkin sinut yli.
Niin hän tekikin. Kun prinssi oli päässyt maihin, kiitti hän ja jatkoi matkaansa.
Illan suussa saapui hän kolmannelle virralle. Se oli vuolaampi ja leveämpi kuin edelliset. Prinssi silmäili ympärilleen, näkyisikö lauttaa. Tuoltapa se tulikin, liukuen virran yli, ja lauttaaja seisoi kokassa.
— Mitä tahdot, jos saatat minut toiselle rannalle? kysyi prinssi.
— Kultarahan, sanoi kuljettaja.
— Niin paljon pyydät, sanoi Maoni alakuloisesti, eikä minulla ole mitään antamista.
— Jolla ei mitään antamista ole, siltä en mitään vaadi, sanoi kuljettaja, mutta vienpähän sinut kuitenkin yli!
Kun lautta laski maihin, toisella rannalla, tarjosi prinssi kättään, sanoen: Kädenlyönti sen päälle, että jos kerran tulet siihen maahan, missä minä asun, käy sinun hyvin.
— Tuskinpa tulen, mutta rehellistä kädenlyöntiä en hylkää.