MANU. Käy vaikka tänne minun selkäni taakse piiloon.
EEVA. Ei, ei, minun täytyy juosta aika kyytiä kotia. Hyvästi! (Juoksee pois.)
MANU. Hyvästi!
(Miehet tulevat kamarista.)
KALLE. Istukaa nyt siihen pöydän ympärille, niin otetaan pienet hevoskauppa-harjakaiset. Käy sinäkin, Manu, samaan joukkoon. (Noutaa kamarista pullon ja asettaa pöydälle.) Olisipa nyt vähän kuumaa vettä. (Menee hellan luo.) Voi helkutti! Täällähän on aivan täysinäinen, kuuma kahvipannu. (Asettaa kahvivehkeet pöydälle ja kaataa kuppeihin.) Pankaahan nyt sekaan sen mukaan, kuin tuosta tilkasta riittää. Mutta pidetään kiirettä, että saadaan nämä pois, ennenkuin eukko tulee.
(Tekevät puolikupposia ja hörppivät ne kiireesti.)
ANTTI. Aah, sepäs maistui! Kiitos, naapuri!
KUSTAA. Suuret kiitokset ja siunaukset, hertta isäntäkulta!
KALLE. Ei kiittelemistä. (Korjaa astiat ja pullon pöydältä.) Mutta mitähän eukko nyt sanoo kun kahvipannua on tullattu? Pitää kai lisätä se taas täyteen. (Ottaa pöydältä kaljatuopin.) Pannaan vaikka tätä kaljaa, niin ei tule liian laihaksi kahvi. Ja suolaa kai pitää myös vähän lisätä. Kas noin! Olkoon nyt siinä hellalla edelleen, että kuumenee.
MANU. Mitähän tästä lystistä seuraa, kun Reeta palaa.