MANU. Ei minua sääliä tarvitse. Olenhan jo aika mies ja kykenen vuorostani antamaan muille selkään. Ainakin Kallen lapsille.
EEVA. Mutta kuka nyt Veikkoa hoitaa ja missä Anna ja Eemil ovat?
MANU. Anna ja Eemil juoksevat pitkin kylää, sillä eivät lapset näin kesällä sisällä viihdy. Veikko nukkuu, mutta pelkään, että pulaan joudumme, jos hän herää ja alkaa porata. Mutta kait sinä sitten hoidat häntä, jos sattuisi nyt heräämään.
EEVA. Hoidanhan mielellänikin.
MANU. Kyllä minä sitten lainan maksan ja hoidan lapsia sinun kanssasi, kun me naimisiin menemme.
EEVA. Niin, — ja etkös sinä myöskin valvo niiden kanssa, jos ne ovat kiukkuisia ja huutavat öisin.
MANU. Tjaa — sitä en minä voi luvata. Minä olen niin raskas-uninen, ja kun on päivän ollut kovassa työssä, niin ei jaksa.
EEVA. Mutta käly sanoo, että hänellä on yhtäpaljon työtä, kuin Antillakin ja että — että Antinkin pitää — —
MANU. Sanokoon kälysi mitä tahansa, mutta jos minun pitää ottaa sinunkin työsi niskoilleni, niin on parasta ettemme mene naimisiin ollenkaan.
EEVA (puoleksi itkien). Voimmehan me silti mennä. Kyllä minä huushollin hoidan ja eihän sitä tiedä, tuleeko niitä lapsia —