MANU. Tuleeko? Kyllä tulee, ja pitää niitä toki tullakin! Mutta sinä saat ne hoitaa. Eikös niin?
EEVA. Niin, niin. Mutta elä nyt vain ole vihainen.
MANU. En ollenkaan! Mutta minä olen viisaampi kuin velimies ja teen tällaiset riidanaiheet turhiksi jo ennen naimisiin menoa. Te naiset olette niin oikukkaita kapineita, että teidän päähänne voi pälkähtää vaikka minkälaisia hassuja vaatimuksia.
EEVA. Luuletko, ettei meille naimisissa ollessamme sitten riitaa tulisi ollenkaan. Riiteleväthän Maija ja Anttikin joka päivä.
MANU. Kyllä ihmisillä riidanaiheita aina niin paljon riittää, ettei ikävä tule, mutta emmehän me viitsi samaa toramyllyä jauhattaa, kuin veljet ja kälyt. Enkä minä aijo sinua työllä tappaa. Jos et jaksa, niin otetaan apulainen.
EEVA (Manun kaulaan hypäten). Sinä olet aina niin hyvä!
MANU (sieppaa Eevaa vyötäisistä ja alkaa lennättää ympäri huonetta laulaen: "heippa reippa rallaa, häät on joutumallaan j.n.e.").
EEVA. Päästä herran tähden irti! Joku tulee! Näin vilahduksen ikkunasta ja porstuassa kolistellaan. Mitä tietä minä nyt pakoon pääsen?
MANU. Hyppää tuosta ikkunasta ulos!
EEVA. Kun ehtisin! (Menee Mamin auttamana ikkunasta ulos.)