MANU (kävelee vihellellen lattialla. Kalle tulee).
MANU (Kallelle). Mitäs töitä minä nyt tekisin?
KALLE. Ota tuo ruuanlaitto huoleksesi ja pane pataan riisiryyniä. Hoida sitten tulta, niin että pian kiehuu.
MANU. Kyllä minä puita panen, että on tuli kuin juhannuskokko. — Kuinka paljon niitä ryynejä pannaan?
KALLE. En minä tiedä. Pane nyt arviokaupalla.
MANU (hakee pöytäkaapista ryynipussin ja kaataa pataan sekä korjailee tulta).
ANTTI (syöksyy sisään suuri, mustaksi palanut leipä kädessä). Kuulehan naapuri! Mitä minä nyt teen, kun nämä leivät paloivat aivan karrelle?
KALLE. Kuinka sinä sillä tavalla?…
ANTTI. No, kun minä paistoin niitä ensin kolme tuntia, eikä ottanut ollenkaan kuorta tullakseen, niin lämmitin uunin uudelleen vähän pontevammin, ja nyt ne eivät ehtineet olla kuin kymmenen minuttia, kun korventuivat, peevelit, tuon näköisiksi.
KALLE. Ovatpa nyt sitten ainakin kypsiä.