ANTTI. Ovat, ja niin perinpohjaisesti, että sisältäkin näyttävät kuin sysihauta. Mitä minä nyt Maijalle sanon, kun hän kotia tulee?
KALLE. Sano, että palanut on terveellistä vatsalle.
ANTTI. Ei näitä voi laskea hampaidenkaan lävitse. Hulluinta vain on, että meillä ei ole leipää ollenkaan. Etkö sinä voisi lainata edes päivälliseksi.
KALLE. Lainaan kyllä ja annan vielä hyvän neuvonkin. Hautaa palaneet leipäsi jonnekin ja laita taikina uudelleen. Sano sitten Maijalle, ettet ole ehtinyt leipoa vielä ollenkaan.
ANTTI (lyö Kallea olalle). Kiitos, naapuri! Sinä olet aina hyvä auttamaan.
KALLE. Ei kestä, ei kestä. Ainahan sitä lähimäistä niin paljon autetaan. Tule mukana aittaan, niin saat leivät. (Menevät.)
MANU (hämmentelee pataa ja laulelee):
"Keitä sä kultani kahvia, ja keitä kattilalla; viimeisen kerran astelen sun kamarisi lattialla."
(Puhuu.)
Kylläpä tämä on sakeaa.