KALLE. Sinne se nyt meni järveen kalojen ruuaksi. Kyllä Reeta ähättelisi, jos tämän tietäisi. Eikä tässä nyt ehdi laittaa mitään muutakaan, ei yhtään mitään. (Istuu ja miettii.) — Mutta kumma, ett'ei Reetaa kuulu, vaikka on kohta päivällisaika.
MANU (tulee). Sinne jätin padan järveen likoamaan. Niin oli puuro pohjaan pikiintynyt, ett'ei lähtenyt kaatamalla.
KALLE. Sanoppa nyt, mitä päivälliseksi laitetaan?
MANU (miettii). Jaa — mitähän sitä nyt osattaisi? Vai laitettaisiinko niitä "veketaareja", joista pappilan maisteri puhui viimesunnuntaisessa kansanjuhlassa ja sanoi, että niitä on helppo laittaa.
KALLE. Mitä ne "veketaarit" ovat ja mistä niitä saa? Onko niitä Röyskölän osuuskaupassa?
MANU. En oikein tiedä. (Itsekseen.) Minähän puhelinkin Eevan kanssa melkein koko puheen ajan, niin etten paljonkaan kuullut. (Kallelle.) Eiköhän ne ole joitakin heinäntapaisia.
KALLE. Älä nyt taas hulluttele kesken kiirettä! Heiniä saisi Reeta syödä niitylläkin, ei hänen sitävarten tarvitsisi kotiin tulla.
MANU. Mutta olen minä kuullut joidenkin sellaisten syötävien nimiäkin: senaatti ja penaatti ja —
KALLE (tuskastuen). Olkoon niitä nyt vaikka mitä naattia tahansa. Ei tässä ole aikaa hullutuksiin, jos mielii jotain valmiiksi saada.
MANU. Mutta ei se maisteri leikillä puhunut. Aivan oli totinen, kun pappi pöntössään ja sanoi, että kasviruuat ovat terveellisempiä, kuin liharuuat.