ANTTI (huomaa Reetan ja Kallen, jotka sylitysten nauravat. Jää hämmästyneenä seisomaan). Mitä! Mitä te teette?
MAIJA (myöskin hölmistyen). Mutta Reeta! Oletko sinä aivan hassu, vai eikö sinun ukkosi olekaan tehnyt mitään tyhmyyksiä tänään?
REETA (nousee). Me olemme oppineet paremmin tuntemaan itsemme ja huomanneet, että omista tyhmyyksistämme olemme kärsimyksemme kutoneet. Mutta nyt me olemme päättäneet tästäpuolin elää sulassa sovinnossa ja olla toisiamme morkkaamatta.
ANTTI. Tuohan tuntuu mukavalta.
KALLE. Antti, muistatkos vielä sitä entistä Pajulan Maijaa, josta olit niin mustasukkainen, että olit Kantolan Villen hengiltä kuristaa, kun hän mielestäsi Maijaa liiaksi tanssitteli?
ANTTI. Hm! Hm! (Panee halon hellaan.)
MAIJA (laskee vesiämpärin pois. Seuraa äänettömyys, jolloin Antti ja Maija seisovat noloina, vilkuillen toisiinsa).
KALLE. Onko sovinto ja anteeksiantamus teidän välillänne aivan mahdotonta?
ANTTI (viittaa Reetaan ja Kalleen). Maija, katsoppas noita tuossa! Aivanhan ovat niinkuin me ennen vanhaan, silloin juhannusaatto-iltana siellä Pajulan aitan portailla. Muistatkos?
MAIJA (pyörittelee esiliinaansa ja pyyhkii silmiään).