KALLE. Mutta, Reeta, sinähän olet aika sotasankari.
MANU (nauraen). Jaa-ah, kun olisi nuijasodassakin ollut akat mukana matkassa, niin paremmin olisi käynyt.
REETA. Suunne kiinni siinä molemmat, tai saatte samasta luudasta.
MANU. Mistähän minäkin saisin noin remsseen eukon. (Menee kiireesti ulos.)
KALLE. Niinhän sinä ennen tyttönä olit kuin Herran enkeli, kiltti ja suloinen. En ymmärrä, mistä sitä sisua nyt niin paljon on tullut, että riittää joka päivälle.
REETA (itkien). En minäkään sinua tuollaiseksi arvannut. Ja luuletko, ettei sydän tällaisessa elämässä kovetu. Aina vain retkiä ja matkoja, juomista ja kauppoja. Mitä talo tuollaisella isännällä tekee?
KALLE. Jos totta puhutaan, niin kyllä minä siinä isännän työt teen, missä sinäkin emännän, sillä eivät ne sinunkaan hommasi niin mallikelpoisia ole, sen paremmin ruoanlaiton kun lastenhoidonkaan suhteen. Ja sitten sinä pidät senpäiväistä marinaa kaikista turhista, niin ettei oikeallekaan puheellesi tule pannuksi mitään arvoa. Paremmaksi minäkin sinut ottaissani luulin.
REETA. Kunhan olisit itse naisen asemassa, niin näkisit minkälaista on, kun on kymmenen työtä yht'aikaa tehtävänä.
KALLE. On ne työnsä ja huolensa miehilläkin.
REETA. Hätäkö miesten on. Kun saavat määrätyt työnsä ja tehtävänsä suoritetuksi, niin väliajat vetelehtivät. Naiset saavat olla aina valjaissa.