— Sinun ei pitäisi olla ylhäällä niin myöhään, Rudolf! Sinä tiedät kyllä, ettei se tee sinulle hyvää.
— Oh, ei se ole vaarallista! Se ei tee mitään, joko minä valvon tai makaan, niinkauvan kuin minä olen kotona. Ainoa, mikä minua auttaa, on lämpimämpi ilmanala. Päinvastoin makaan minä puolen yötä saamatta unta ja kieriskelen ja hikoan, kuin minä menen aikasin vuoteelle. Jos minä sitävastoin väsytän itseni oikein perinpohjin ja panen maata vähän myöhempään, niin minä nukun kuin porsas. Thure Jullin, hyvä ystäväni, lääkärin oppilas, mainitsi juuri illalla, että minun pitäisi matkustaa niin pian kuin mahdollista, ja heti suoraa päätä lähteä Siciliaan. Minä tahtoisin juuri tietää, tokko isä on ryhtynyt mihinkään rahapuuhiin? Minun täytyy aamulla puhua hänen kanssaan täydellä todella asiasta.
Rudolf haukoitteli oikein sydämmen pohjasta ja nojautui, silmät kiini, keinutuolin selkälautaan.
— Mene nyt maata! Nyt ei kumminkaan ole liian aikainen minun mielestäni.
— Ei! — Minä tunnen todellakin itseni väsyneeksi. Ajatteles, että huvissakin voi tulla väsyneeksi, niin, vieläpä väsyneemmäksi kuin työssä. Minä olen monta kertaa tehnyt sen havainnon.
Rudolf nousi ylös.
— Hyvää yötä, äiti!
— Hyvää yötä, rakas Rudolf! Tulenko minä sytyttämään kynttiläsi?
— Oh, ei se ole tarpeellista! Minä voin kyllä itse löytää sekä kynttilän että tulitikut.
Haukotellen lähti Rudolf peräkamarin viereiseen, makuusuojaansa.