— No, rakas Otto! Kuinka nyt on rahojen laita? Matkustaako Rudolf vai kuinka? —
— Tietysti hän matkustaa?
Kapteeni laski keinutuolin taaksepäin hitaasti ja puhalsi paksun savupilven.
— Entä laina sitten? Koska sinä sen asian toimitat?
— Se on jo toimitettu. Rahat ovat kaapissa tuolla sisällä.
Kapteenin ääni oli jotenkin ystävällinen. Siinä oli huomattavana ainoastaan jonkunlaista teeskenneltyä välinpitämättömyyttä.
Rouva Ivarsson pudotti hämmästyksestä työnsä ja katseli hetken ajan mieheensä, niinkuin olisi jotakin tahtonut häneltä kysyä, mutta tämä ei ollut huomaavinaankaan hänen katsettansa, vaikka kyllä huomasi.
— Kuinka sait sinä kiinnityksen sitten?
— En minä olekaan lainannut mitään kiinnitystä vastaan.
— Mutta minä en ymmärrä!