— Silloin en olisi lähtenyt kotoa levähtääkseni ja huvitellakseni, vastasi hän vakavalla äänellä.
Kapteeni olisi mielellään vastannut jotain, mutta hän ei löytänyt sanoja, ja oli siis vaiti.
— Minä kirjoitan sitten sedälle, että sinä tulet aivan heti? kysyi hän pöydästä noustua.
— Niin, jos isä niin käskee.
— No! Enhän minä nyt kumminkaan käske, virkkoi vanha herra ärtyneellä äänellä. Minä tarkoitin hyvää esitykselläni, mutta joll'et sinä tahdo lähteä, niin jääköön se. Sinulla on vapaa tahtosi luonnollisesti.
Katkera hymy vetäytyi Gerdan huulille.
— Minä mukannun kokonaan isäni tahtoon. Isä tahtoo, että minä lähden, ja siis minä matkustan sinä päivänä kuin isä määrää.
— Päivän saat itse määrätä.
— Miksi niin? Isä on hyvä ja määrää kaikki. Minä mukaannun.
Hän kiitti vanhempia ruoasta ja jätti huoneen.