Ja kun maahan juuret syvään tunkeutuu,
näet, miten niistä nousee kukkapuu.
Toivos täyttyneeksi vasta silloin näät,
edessäs kun näet kukat täyteläät.
Niinkuin kukka auringosta kasvun saa, ihminenkin valon lahjaa kaipajaa. Valon lahjan Luoja hälle parhaan suo, kun hän maansa eteen työnsä uhriks tuo.
SYDÄMENI LAATU
Ah, jo tunnen sydämeni laadun: niinkuin virtaa tuuli velloaa, sydämeni samoin kuohahtaapi, sen kun tunteen tuuli liikuttaa.
Tai kuin aurinkoisen valo taittaa
sätehiään veden kalvossa,
sydän onnen-kuviaan myös luopi,
jotka särkyvät taas samassa.
Ja kun myrskyn sauhu pauhinalla vettä kohden rantaa kuohuttaa, niin myös rinnastani myrskyn aallot huokauksiin ilmi puhkeaa.
KUKKANURMI
Kukat nurmella loistavat hohdossaan, kesäpäivyt kun lämpöä suo; vaan kumma, kun katselen tarkemmin, miks sulkemat nuppunsa nuo?
Yön usma ja viima niin kylmästi
kävi hienoihin helpeisiin,
siks painuvi runko ja peittyvi pää
suruharsosen suojuksiin.
Vaan toivoni onpi, nietos ei voi sen juuria jäädyttää: Maa, josta se elonsa nesteen joi, sen uudesti synnyttää.