SALOLAMPI
Vuoren jylhäkön kupehella salolampi niin tyynenä on, sen kalvoa tuulosen henki vain tuutinut on lepohon.
Ja taivahan sinervä laki
sen pintahan loistoa luo;
sitä tuuhea lehvikkö suojaa,
kukat rannalla tuoksuaan tuo.
Ma mietin: ah lammen jos lailla muin sydän myös rauhaisa ois, johon vihurin viima ei koskis, ja taivaskin loistoa lois!
ILTALAULU
Hymyellen lempeänä aurinkoinen laskeuu lännen rantaan, sille siinä kehto vieno valmistuu.
Illan hohde kukkulamme
pukee punapurppuraan,
vieno tuuli tuutielee
kaikki kasvit nukkumaan.
Linnun laulu sointuvainen
lehdossa jo lakkasi,
öisen henki helmahansa
luonnon kaiken anasti,
kunnes taasen valon voima pimeyden poistaapi, kuolleet eloon herättääpi, — aamu nuori loistaapi.