Mut moni mielikuva ommeltuupi samassa ompelijan kankaaseen ja moni kyynel siihen vierii, vierii, ja helmittääpi halvan ompeleen: niin raskasta on ihanteita kantaa, kun niille ei voi elon lahjaa antaa.
Te, siskot, veikot, runosiskoanne oi, hellin mielin halpaa vaalikaa, mi "Kanervansa" teille lahjaks kantaa, ja toivoo teistä niiden suosijaa, ja iloitkaa, ettei oo kukkaa vailla ees köyhä nummi Suomen salomailla.
Helsingissä 9 p. Maaliskuuta 1903
A.V.F.
Aleksis Kiven muistolle
pyhittää
"Kanervakukkansa"
Tekijätär.
I. USKONTO JA ISÄNMAA.
RUNOILIJA ALEKSIS KIVI.
Nuo Ilman immet, hengettäret hennot,
ne laulun loivat surusointuisan:
se tenhokkaat toi sulle aatteen lennot,
sen sointu koski syämes pohjahan.
Sa vastakaiun aloit viritellä:
Oi, Ilman immet, teille laulelen!
Jos alkaiskin tää ääni värähdellä,
niin kuulkaa virttä särö-äänisen!