"Kuka viepi minut sinne?
Vietkö sinä, äitini?
Tuleeko myös taata sinne
sekä kaikki siskoni?" —
Rakas lapsi, se on Jeesus,
lasten paras ystävä.
Pyydä Häntä viemään. Hän on
tie ja totuus, elämä.”
MIELIKUVITUS
Aatos liiteleepi yli ilmojen,
sieltä tavatakseen kalliin aartehen. —
Miksi lannistuu tuo raukka voimaton? —
Siksi että siivet sillä heikot on.
Mutta säde valon toisin välkähtää:
vapahana halki ilmain kiidättää.
Vapahana jälleen kahlehista maan
tomun lapskin liitää valon valkamaan.
HILJAA!
Hiljaa, hiljaa! Nyt öisen henki valloittaapi jo sydämenki. Se rauhaa tuoko vai taistelon? Useinpa aaltoset siinä pauhaa, kun koko luonto jo nauttii rauhaa; mut sydän sykkivi rauhaton.
Hiljaa, hiljaa! Niin kaikuu kerran, kun sulle kuuluvi kutsu Herran, ja sydän lepohon uinahtaa. Vaan elon uuden se taasen saapi: kun kuolon kahlehet kirpoaapi, se kukkaan uutehen puhkeaa.
KOULUOPPILAAN HUOKAUS.
Ah, Herra, mua auta, Sa, nyt vuodell' aljetulla! Suo Sinuss' saada turvani, kun täytyy minun olla vieraalla maalla outona, miss' onpi vaarat tarjona! — Niist' armos suojelkohon!