Elon huolet, jotka täällä oloamme synkistää, illoin soiton sävel hoivaa, rintaan sulo rauha jää!
ELONI AIKA
Niinkuin virta vierivä on elämäni juoksu. Sen ilo, onni pettävä on vain kuin kukan tuoksu. Se hetken pienen hajahtaa, vaan kohta jälleen katoaa; kun myrsky kukan murtaa.
Oi, elo, miten muuttuva sa toki olet täällä! Ken todellista onnea on löytänyt maan päällä? Kun onni parhain hymyypi, sen alla toki lymyypi vain mielikarvautta.
Äl', ihminen, siis maallisiin sun toivoasi heitä, vaan ylennä sun mielesi ja tutki Luojan teitä, niin mailman meno halpenee, sen riemut riutuu, kalpenee vuoks iäisyyden rauhan
TAIVAHAN JOULU
"Taivahass' on varmaan joulu”, mietti pieni poikanen, kun hän istuu ikkunassa tähtösiä katsellen.
"Oi, jos minä oisin siellä,
kussa on niin valoisaa!
Siellä kai on joulukuusi,
josta valot heijastaa.”
"Äiti kulta, sano mulle,
kussa kulkee taivaan tie!
Oi, jos mull' ois siivet suuret,
moiset, jotka sinne vie!”
Äiti hymyilevi hälle:
"Lapsi kulta, ole vaan
aina kiltti, niin sä viimein
pääset sinne asumaan!" —