Siltala, 9 p:nä lokak.
Rakas veli!
Hupainen juttu!
Päivää myöhemmin kuin lähetin kirjeen sinulle, toi palaava kantaja minulle kapteeninrouvalta kirjeen — joka oli tullut tietysti Enköpingin kautta. Käsitä oikein — kirje oli minulle itselleni, eikä pehtori Paulille.
Hän kirjottaa, että koska hänellä nyt on palveluksessaan entinen pehtorini, joka näyttää muutamissa kohdin omituiselta ja koska häneltä itseltään on vaikeata saada selvää hänen entisestä elämästään sekä koska hän suorastaan kieltäytyy mainitsemasta, minkävuoksi hän niin pitkän palvelusajan jälkeen on menettänyt paikkansa, niin olisi hän erittäin kiitollinen, jos ilmottaisin hänelle tuon seikan, jota hän sitä suuremmalla syyllä pyytää, koska pehtorinsa on tässä asiassa neuvonut häntä kääntymään puoleeni.
Kirje oli päivätty jo syyskuun 15:nä päivänä — siis silloin kuin olimme hyviä ystäviä.
Istuuduin heti kirjottamaan vastausta — päiväsin sen tietysti Enköpingistä ja muutin käsialaani.
Mitä pidät siitä? Kirjotin että tultuani huomaamaan oikean onnen olevan itsetiedottomuudessa ja päätettyäni senvuoksi vaan tylsistyttää itseäni, kunnes siten kiirehditty vapautushetki tietoisuuden maailmasta koittaisi, oli kysymyksessä oleva henkilö, pehtori Paul, ryhtynyt estämään tuon päätökseni toimeenpanoa ja tehnyt sen tavalla, joka teki hänen Thorsby'ssä olonsa mahdottomaksi, ja sitäkin suuremmalla syyllä, kun en vielä voinut tietää koittiko se hetki milloinkaan, jolloin olisin voinut suoda hänelle anteeksi hänen tarpeettoman sekaantumisensa asiaan. Mutta muuten hän oli kunnollisista vanhemmista, eikä koskaan osottanut mitään halpamaisuutta tai petollisuutta j.n.e., j.n.e.
Eikö se ollut ihan mainio keksintö?
No niin, otaksuin nyt tietenkin, että hänen äkillinen muutoksensa oli johtunut noista epäilyksistä. Aika odottaessa tuntui sentähden sietämättömän pitkältä — sillä täkäläisten huonojen kulkuneuvojen takia kului varmaan pari viikkoa, ennenkuin hän saattoi saada vastaukseni.