Mutta minä filosofiasta viis' ja menen nukkumaan. Jumala suokoon, etten saisi kapteeninrouvalta vastausta jo huomenna tai että Rackin ehdotus saapuisi samaan aikaan — se on minun iltarukoukseni, sillä tällä kertaa tulee hurja rajuilma, kun se pääsee puhkeamaan, ja silloin olisi hyvä olemassa jonkinmoinen verho ja suoja, mihin tarttua ja asettaa ylleen.

Niin — olen jo puolinukuksissa — hyvää yötä sentähden!

Polle.

KAHDESKYMMENES KIRJE.

Siltala, 11 p:nä jouluk.

Rakas veli!

"Ol' ilta lauantainen" — näillä sanoilla minun väkisinkin pitää alottaa tämä kirje.

Sillä todellakin oli lauantai-ilta, viikon töitten päätyttyä, jolloin minä — pakosta — läksin väentupaan, minäkin, ollakseni läsnä kaksoiskihlausten vietossa — Miinan ja Jannen, joka vihdoinkin oli taipunut, koska aika oli jo hyvin tärkeällä, ja Liinan ja Kallen, koska Kalle piti edullisempana kihlautua ja viettää häitä yht'aikaa, kun pitokustannukset siten voitiin jakaa tasan.

Siellä oli tietysti koko talon väki — taloudenhoitajattaret, piiat, karjakot, tallirengit, muonamiehet, torpparit — hälinää ja tupakansavua ylenmäärin ja pirtti varikuuma.

Olin sentähden aina vaaninut sopivaa tilaisuutta ja pari kertaa pujahtanut pois lepuuttaakseni aistimiani ulkona kuutamossa tai huoneissani — etenkin nenä ja silmät kärsivät tuvassa.