"Luonnollisesti. Mutta hänen täytyy antaa vähintäin viisisataaneljäkymmentätuhatta markkaa — muuten ehkä olisi viisainta ilmottaa ja pitää huutokauppa, sillä metsänhoidonneuvoja, joka myös oli täällä, arvioi metsäpalstan viiteensataankuuteenkymmeneentuhanteen markkaan."
"Herra Paul…"
Hän tuli ja ojensi minulle kätensä — mutta keskeyttikin aiotun lauseensa ja jatkoi:
"Saisinko nähdä tuon metsän?"
"Tietysti. Olen ajanut sinne joka päivä nyt kolmen viikon ajalla, ja jos kapteeninrouva tyytyy pikkurekeen, sujuu matkamme kuin tanssien. Enkä usko, että rouva katuisi lähtöään. Se on upea metsä."
"Tahdotteko tulla kanssani sinne?"
"Tietysti."
"Hyvä. Olen puolen tunnin kuluttua valmis." Hän puristi kättäni ja meni huoneisiinsa.
Oli sangen kylmä ja koska minun tietenkin tuli istua takana ajolaudalla, missä jalat etenkin ovat tuulelle alttiina, niin vedin valjastaessa niihin pitkävartiset hylkeennahkasaappaat. Nahkasista pidin itse huolen, sillä nuo kuhnustelijat saattaisivat panna ne heti rekeen, joten ne olisivat jääkylmät, kun lähtiessä kävisi istumaan. Muutamia sikareja pistin lyhyen turkkitakkini povitaskuun, ja niin olin valmis — muistuttaen kovin eskimoa, joskin hiukan pitempi ja voimakkaampi sitä.
Kapteeninrouvakin hymyili, astuessaan ulos ja nähdessään minut.