Loppuun päästyään hän katsoi minuun.
"Ja te tahdotte vakuuttaa, että tämä kirje — tämä kauppasopimus tarkottaa Siltalan metsää?"
"En lainkaan — kysymys on vaan pienestä osasta Syvämaan metsää."
"Syvämaa — siellä en ole milloinkaan käynyt."
"Siellä ei ole luullakseni kukaan ihminen käynyt sataan vuoteen. Juuri sentähden arvelinkin, ettei kapteeninrouva tulisi tuntemaan kaipuuta, jos joku osa siitä myötäisiinkin."
"Ja se metsä…"
"On Siltalan helmi — ihana aarniometsä, jonka kaltaista en ole nähnyt vielä koskaan Suomessa."
"Ja siitä metsästä saisi…"
"Miljonia — aivan varmaan! Mutta kapteeninrouvan asemassa en hakkauttaisi kaikkia, vaan jos saisin neuvoa, niin jakaisin osiin koko maatilan metsän ja hakkauttaisin järjellisesti, niin että täällä aina olisi joku osa tuollaista parisatavuotista — Siltalan pinta-ala siihen kyllä riittää."
"Ja tämä kirje — tämä kauppasopimus — ovat todellisia — ovat todenmukaisia — ovat todellakin kapteeni Rackilta saatuja?"