"Pehtorihan tietysti osaa järjestää sen paljoa paremmin. Pehtori voisi tietysti hankkia yhdessä talvessa nuo kaksisataa viisikymmentätuhatta", hän sanoi hyvin ilkamoivalla äänellä.
"Luonnollisesti", vastasin hiukan kumartaen, ikäänkuin en olisi huomannut hänen äänenpainoaan. "Enkä ainoastaan näitä kahtasataaviittäkymmentätuhatta, vaan voin sanoa, niin paljon kuin kapteeninrouva tahtoo ja tarvitsee — ainakin noin pari kolme miljonaa."
Hän nousi kiivaasti. "En tiedä tahtooko pehtori huvitella kustannuksellani vai…"
"En, Jumala paratkoon!"
"Silloin pehtori on todellakin — vähintäin lapsellinen!"
"No niin — mutta palataksemme nyt itse asiaan ja noihin kahteensataanviiteenkymmeneentuhanteen, olen minä vastoin kapteeninrouvan määräyksiä omin päin ryhtynyt muutamiin toimenpiteisiin…"
"Vai niin — todellakin!"
"Olen niin. Ehkä rouva hyväntahtoisesti silmäilisi näitä papereita — tässä on kirje ja välikirjaehdotus, jotka sain viime yönä." Näin sanoen ojensin hänelle paperin.
Hiukan viivytellen — hyvin hämillään hän otti sen kädestäni ja alkoi katsella sitä.
Tarpeetonta lienee vakuuttaa, että hänen innostuksensa pian kasvoi. Näin punan pian leviävän hänen kasvoilleen. Huomaamattaan hän kohotti kättään ja painoi sitä sydämelleen.