Todellakin hyvin siististi tuolta vanhalta ukkorähjältä! Koska hänen mielestään veljensäpoika, luutnantti, tulee toimeen hänen leskellään sekä puolella omaisuudesta, antaa hän veljensäpojalle, pankkivirkamiehelle, toisen puolen. Sukulaisrakas ukko, eikö totta?
"Mutta rouvan tulee ajatella, että teidän taloutenne tulee vast'edes maksamaan paljoa enemmän kuin nykyään…"
"Miksi niin?" keskeytti hän minut — ja minä huomasin joutuneeni umpikujaan.
"Rouvahan sanoi suvella — rouva sanoi, että menonne vast'edes tulisivat tuntuvasti lisääntymään."
"Niin, juuri noiden koronmaksujen takia."
"Vai niin — sentähden! Mutta joka tapauksessahan on ihan järjetöntä lainata tuollaista summaa, jos vaan millään muulla tavalla voi tulla toimeen."
"Niin, mutta minähän en voi. Mitenkä muuten saisin rahaa."
"Myökää metsää."
"Turhaa puhetta — myökää metsää. Mehän kuletamme koko talven halkoja kaupunkiin, mutta se tuskin tuottaa kolmeatuhatta markkaa vuodessa. Kyllä te olette tulinen luonteeltanne. Suokoon Jumala etteivät kaikki arvioimisenne lopuksi näyttäytyisi olevan pelkkiä tuulentupia!"
"Onhan myös melkeen naurettavaa, että Siltalan moisesta maatilasta laahataan muutamia halkokuormia kolme peninkulmaa — se on jälleen tuota isoisän-isän menettelytapaa."