Sillä nyt olimme siellä — tiheä leppä-, kataja-, koivu- ja kuusiseinä oli kadonnut ja kahdenpuolen aukeni aavalla tasaisella lumikentällä laaja — tavattoman suuri sali vihreine kattoineen, jota tuhannet tiheässä seisovat korkeat ja solakat pylväät kannattivat, alhaalta harmaat ja latvasta punakellervät.
"Oi!" huudahti hän kerran vielä. "Mutta sanokaappa — miten tämä metsä on välttänyt kirveen?"
"Niin — sitä ei ole helppo sanoa. Mutta jos ajattelemme, miten syrjässä se on, miten nämä rungot jo viisikymmentä vuotta sitten, jolloin metsäntuotteita meillä pidettiin melkein arvottomina, olivat jotenkin paksuja, eikä kapteeni Lind milloinkaan tarvinnut suurempia summia ja miten hän viimeaikoina oli jo ikämies, miten Siltalassa on metsää mukavammankin matkan päässä kyllin kaataa omiksi tarpeiksi ja puukauppaa varten, jota täällä on harjotettu. Ja lopullisena syynä siihen on kansan laiskuus; he kun eivät viitsi etsiä jykevämpää metsää, kun hoikempaa on saatavissa. Tämä kaikki tekee asian ihan käsitettäväksi ja mahdolliseksi."
Sittenkun olimme kulkeneet yli pienen metsäjärven, ajoin pois jäältä, koska joki järven yläpuolella kävi vuolaaksi ja jää epävarmaksi. Ja täällä alkoi nyt merkitsemäni palsta.
"Uusi tupa!" huudahti kapteeninrouva. "Kuka on asettunut tännekin asumaan?"
"Se on vaan metsäpirtti, jonka olen rakennuttanut. Matka tänne on siksi pitkä, etteivät työmiehet ennättäisi kulkea sitä joka päivä — he tarvitsevat siis yöksi jotain suojaa. Olen nimittäin ajatellut omalla väellä, jolla siihen talvella on kyllä aikaa, hakkauttaa puut, sillä epämiellyttäväksi voisi käydä jos täällä oleksisi koko talven kaikellaisia irtolaissällejä." Ja kun näin miten hän epäillen hymyili minun varovaisuudelleni, sanoin minä — hänen tähtensä juuri en tahtonut tänne noita tukkijunkkareita:
"Rouva ei hymyilisi, jos läheisyydessänne olisi ollut tuollainen joukko tukkimiehiä — ne eivät ole hauskoja — kaikkein vähimmin naisille, sen voin vakuuttaa."
"Ajattelen asiasta ihan samoin kuin pehtori."
"Silloin — nauroitte jollekin muulle?"
"Niin, minä nauroin jollekin muulle. Mutta se on yhden tekevä. Miten suuri on nyt se metsänosa, josta saisin yli puolimiljonaa?"