Näytin suunnilleen rajat.
"Ja jäännös on saman arvoinen?"
"Tietysti!"
"Sitten olen hyvin — hyvin rikas — äkkiä — teidän ansiostanne."
"Ettepä suinkaan minun ansiostani. Kuka tahansa olisi keksinyt heti tämän kultakaivoksen."
"Lupaako pehtori minulle yhden asian?"
"Kernaasti — ellei se käy yli voimaini."
"Pyydän teitä ainoastaan vaikenemaan — pyydän ainoastaan ett'ette kertoisi tästä kultakaivoksesta."
"Se on itsestään selvää. Sellaisesta vaikenee mieluummin."
Mitä kauemmin katselimme metsää, sitä hitaammin sujui keskustelu, kunnes vihdoin kokonaan katkesi. Nähtävästi hänkin tunsi sen ihmeellisen vaikutuksen, minkä tällaisen metsän juhlallisuus tekee mieleen. Huomasin tämän todeksi heti kun olimme jättäneet metsän. Kun me nimittäin ajoimme takaisin kotia kohti, alkoi hän keskustella kysymyksestä, mikä osotti että hänen ajatuksensa ja tunteensa olivat kohonneet yli pikkuasioitten.