"Kiitos vaan, tiedän että aina pysyt ystävänämme."
Ja minä kun saatoin uskoa, että hän tahtoi mennä naimisiin tuon kanssa! Nyt oli vaikeata pysytellä totisena, kun näin, miten hän miestä kohteli.
Illallisen jälkeen lähtivät useimmat vieraista — osa pitkämatkaisempia jäi yöksi. Läksin minäkin, mutta odottaakseni vain aikaa, jolloin tulisi niin hiljaista, että Lilli saattoi kenenkään huomaamatta hiipiä ulos. Tuskin olimme saaneet edes rauhassa puhella keskenämme!
Viimein hän tuli. Kiersin käteni hänen vyötäisilleen ja vein hänet siten asuntooni. Vasta nousevan päivän harmaana sarastaessa hän hiipi jälleen omiin huoneisiinsa. Mutta minä istuuduin jatkamaan kirjettäni, kertoakseni sinulle, että lopulta kuitenkin tulin onnelliseksi, syvimmässä merkityksessä onnelliseksi — kertoakseni sen sinulle, ennenkuin muut ennättäisivät.
Rakas veli — tee sinä samoin! Lillin vertaista et tietenkään voi saada, mutta tekeehän Annettekin Hjalmarin onnelliseksi. Ja Annetten kaltaisia hauskoja naisia kyllä löydät, jos totisesti rupeat etsimään.
Jos tapaat Bröijeriä, niin sano terveisiä minulta, ja kiitä hänen vakavista kehotuksistaan, jotka saivat minun jättämään Thorsbyn.
Kello on vasta puoli yhdeksän! Saapa nähdä miten kauan hän vielä nukkuukaan! Jää hyvästi!
Polle.