"Juuri niin — tuntuuhan ihan siltä kuin tila olisi viljelemättömänä, tai ettei viljelykseen pantaisi mitään huolta, vaan leikittäisiin maanviljelystä."
"Vai niin, pehtori tahtoisi saada täällä toimeen 'voimaperäisen' maanviljelyksen — menkää nyt jo, jättäkää meidät rauhaan! Voimaperäinen maanviljelys riistää myös heti kaiken rauhan ja onnen ihmisiltä. Yhtä hyvin voitte sitten heti muuttaa kaupunkiin. Esi-isämme olivat onnellisia ihmisiä — miksi? Siksi, että he elivät elämän, mutteivät huolineet ärsyttää sitä. Tähänasti on elämää ärsytetty ainoastaan kaupungeissa. Mutta kansan suuret joukot eivät ole tienneet mitään liiasta kiihotuksesta, hermostumisesta, noista tuon ahdistavan kilpailun pääsemättömistä seuraajista. Nyt se valitettavasti alkaa maaseudullakin. Sensijaan että eläisi tyytyväisenä kiittäen Jumalaa siitä minkä maa tuottaa, kiusaa maanviljelijä itseään yötä päivää kautta vuoden laskemalla, arvioimalla, tuumiskelemalla — ja käy pian yhtä hermostuneeksi kuin me kaupunkilaisetkin. Mistä sitten saadaan tarvittavat voimat, terveys ja onni? Ei, enhän minä vastusta hyödyllisiä parannuksia, sellaisia kuin esim. pehtorin uutta kirjanpitoa — oh, senjohdosta saan lausua kiitokseni pehtorille…"
"Vai niin, herra kamreerilla on ollut tilaisuus nähdä se?"
"On, Lilli-serkku — kutsun häntä serkuksi, vaikka hän oikeastaan on vaimoni serkku — kysyi minulta neuvoja. Niin, todella minun täytyy lausua pehtorille kiitokseni tuon mestarityön johdosta. En olisi milloinkaan uskonut, että maanviljelijä saisi sellaista aikaan kirjanpidon alalla — vai ovatko tuollaiset kirjat jo tavallisia joka tilalla?"
Ei se siis ollut kapteeninrouva itse, joka oli huomannut kirjanpitoni edut!
"Mutta jos kamreeri nyt myöntää, että hyödyllisiä parannuksia on saatava aikaan — miksi sitten vastustaa runsaampaa satoa vähemmällä työllä?"
"Milloinka sellaista olisin vastustanut?"
"Silloinkun kamreeri tuomitsi voimaperäisen maanviljelyksen."
"Te tahdotte väittää, että se vaatisi vähemmän työtä?"
"Tietenkin, vähemmän työvoimaa, mutta enemmän järkeä. Kapteeninrouva esimerkiksi korjaa — senmukaan mitä tuosta muistikirjasta olen käsittänyt, jota täällä on pidetty, noin viisikymmentätuhatta leiviskää heiniä kuudensadan miehen ja yhdeksänsadan naisen päivätyöllä. Jotavastoin minä voisin täällä korjata kaksinverroin kolmensadan miehen ja neljänsadan naisen päivätyöllä. Ja jotakuinkin samoin on asianlaita kaikessa täällä Siltalassa."