"Ja miksi tahdot sitten hengiltä itseäsi?"
"Tahdot — oh, enhän minä tahdo. En tahdo juuri mitään. Tämä elämä on vaan niin kirotun typerää ja ikävää — silloin ovat haaveet hauskempia. Ja jos kaikki kuitenkin on lopuksi järjettömyyttä, niin pakkokos minun on ottaa osaa hullutuksiin kauempaa!"
"Sinä pidät aivan liian hyviä päiviä, siinä vika. Sinun joko täytyy naida joku äkäpussi — minä tunnen yhden…"
"Ei kiitos — tarjoa toisille herroille."
"— tai sitten sinun täytyy lähteä matkoille ja matkustaa vuoden ajan, vähääkään levähtämättä, yötä päivää — — —-"
"Ei kiitos"
"— tai erottaa pehtorisi ja itse ruveta pehtoriksi."
"Sitä en voi — hän on kaikinpuolin erinomainen."
"Siinä juuri vika: hanki itsellesi kelvoton, joka vetelehtii ja pettää sinua — silloin alat pian ajatella toisin."
Monien vastaväitteitten jälkeen saimme hänet vihdoin suostumaan siihen, että hän ainakin matkustaisi Enköpingiin toht. Westerlundin luo.