»Ette suinkaan tarkoita kävelleenne jalan koko maikan Prescottista asti?»
Muukalainen katsahti ratsastajaan ja vastasi kujeellisella äänellä, joka sai ratsastajan mieltymään häneen: »Pidän kävelemisestä. Katsokaahan — ajattelin sen tekevän hyvää minulle.»
Paimen jäi nauraen aprikoimaan hänen sanojaan — koska, kuten hän myöhemmin sanoi, hänen oli vaikea uskoa niitä. Oli selvää, että kookas muukalainen ei ollut tullut tänne etsimään terveyttä ja ettei hän liioin kuulunut turisteihin, jotka silloin tällöin kulkivat näillä seuduin. Hän näytti varakkaalta herrasmieheltä. Hän ei saattanut olla työnhaussa. Hän ei näyttänyt epäilyttävältä — päinvastoin — mutta kuitenkin hän oli koettanut piiloutua ratsastajan lähestyessä. Maan tapa kielsi suoraan kysymästä, mutta —
»Niin kyllä», hän myönsi ajatuksissaan, »käveleminen tekee toisinaan hyvää. Minun tulee sentään harvoin kävellyksi.» Sitten hän lisäsi viekkaasti: »Te tulette kai juhlilta.»
Muukalaisen ääni ilmaisi hehkuvaa innostusta, hänen katseessaan väikkyi taas sama miltei kateellinen ihailu, ja hän näytti jossakin määrin menettävän hillityn tyyneytensä.
»Tietenkin olin siellä», hän virkkoi. »En ole koskaan nähnyt mitään sen kaltaisia. Olen nähnyt kaikenlaisia urheilukilpailuja, sirkustemppuja ja ratsastusta ja olen lukenut sellaisesta paljonkin, mutta» — ja hänen äänensä kävi miettiväksi, »mutta että miehet tosiaan tekevät jotakin sellaista — aivan noin päivätyökseen! En olisi koskaan voinut uneksiakaan, että sellaisia miehiä todellakin on olemassa.»
Paimen muutti asentoaan silmäillen miestä huvittuneena. »Olivathan ne mukavat juhlat», hän myönsi, »mutta mitä näytökseen tulee, niin olen nähnyt miesten — kenenkään kiinnittämättä silloin huomiotaan siihen — tekevän sellaista, mihin verrattuna Prescottin kilpailu oli lastenleikkiä. Hevosien juoksukilpailu oli sentään aika hyvä», hän lisäsi.
»Mutta olipa ihmeellistä, ettei kukaan ottanut teitä kärryihinsä», jatkoi paimen hetkisen kuluttua. »Kaikki ihmiset lähtivät kotimatkalle varhain tänä aamuna ja Jim Reid perheineen ajoi noin tunti sitten ohitseni. He olivat autossa. Ja Simmonsin vaunujen täytyi sivuuttaa teidät tiellä.»
Muukalainen punastui ja näytti turhaan miettivän vastausta.
Paimen silmäili häntä kysyvästi ja arveli sitten veitikkamaisella äänellä: »Käveleminen täällä vuoristossa on kovin yksinäistä.»