»Ette», vastasi Patches varmasti, »sitä ette kykene. Te luulette sen, jota kaipaatte, olevan sivistystä, mutta jos se todellakin olisi sivistystä, te ette lähtisi täältä. Sen te voisitte omistaa täälläkin. Suurimmat sielut, jotka maailma koskaan on tuntenut, voi teillä olla täällä kotonanne, ympärillänne. Ja te voitte kuunnella heidän ajatuksiaan turhanpäiväisten ja kerskailevien teeskentelijöiden häiritsemättä. Ei, tuon elämän ulkonainen muoto ja tavat teitä vain lumoavat; te luulette, että koska muuan ihmisryhmä, jolla ei ole mitään muuta tekemistä, puhuu omaa tiettyä kieltään ja seuraa tiettyjä opettajia — jotka yhdeksässä tapauksessa kymmenestä ovat petkuttajia tai hulluja — että he myöskin ovat rotumme johtajia älyllisessä sivistyksessä. Mutia siinä te erehdytte.»
Kitty ei vastannut hänen väitteesensä, vaan virkkoi: »Entäpä jos olisinkin erehtynyt, kuten sanotte. Mutia en ymmärrä, mitä se merkitsee teille.»
Patches teki epätoivoisen eleen ja istui hetken vaieten. Sitten hän sanoi hitaasti: »Pelkäänpä, ettette tahdo ymmärtää minua, mutta oletteko koskaan kuullut, miten Villihevos-Phil ansaitsi nimensä?»
Tyttö naurahti. »Tietenkin olen. Sen on jokainen kuullut. Rakas kunnon
Phil — tulen kauheasti kaipaamaan häntä.»
»Niin», vastasi Patches merkitsevästi. »Te tulette kaipaamaan häntä. Se elämä, johon aiotte siirtyä, ei synnytä Phil Actoneja.»
»Sepä synnytti Honourable Patchesin», vastasi Kitty hieman arastellen.
»Sitä se ei tehnyt», vastasi tämä nopeasti. »Se synnytti —»
Hän vaikeni ikäänkuin peläten helposti sanovansa liikaa.
»Mutta mitä Philillä ja hänen villihevosillaan on tekemistä tämän asian kanssa?»
»Ei mitään, luulen. Mutta kun te lähdette, tuntuu minusta samalta kuin
Philistä hänen päästäessään villihevosensa vapauteen.»