Hän oli jo aivan Patchesin vieressä, ennen kuin tämä näki hänet. Mies hypähti viipymättä seisaalleen, työnsi kirjeen taskuunsa ja seisoi hänen edessään hattu kädessä valmiina tervehtimään Kittyä. Katsoessaan mieheen Kitty tunsi selvemmin kuin ennen, että tämä mies olisi hienoimmassakin seurassa kuin kotonaan.
»Taisin häiritä teitä», sanoi Kitty. »Tieni vei tästä ohitse.»
»Ette ollenkaan», väitti Patches. »Olen iloinen, jos voitte lahjoittaa minulle hetkisen juhlapäivästänne. Tiedän teillä olevan täällä joukoittain ystäviä — ja minä olen vallan yksin. Curly ja Bob juhlivat tänään voimiensa takaa, — Rovasti ja äiti ovat päivällisellä tuttaviensa kanssa, ja Phil on piilottautunut jonnekin!»
Oli hänen kaltaistaan mainita Philin nimi miltei ensimmäisiksi sanoikseen. Ja taas Kitty, kuten viimeisten kuukausien aikana usein ennenkin, vertasi vaistomaisesti näitä kahta miestä toisiinsa.
»Minua vain halutti sanoa teille —», hän empi miten jatkaa, »herra
Patches —»
»Anteeksi», keskeytti mies hymyillen.
»No niin, Patches, olkoon menneeksi, mutta te näytätte tuossa puvussa aivan toisenlaiselta. Tahdoin vain sanoa teille, että näin, mitä tänään aamupäivällä tapahtui. Se oli suurenmoista!»
»Ei, neiti Reid, te tiedätte, ettei se ollut mitään. Autonajaja olisi luultavasti joka tapauksessa väistänyt lasta. Minä toimin taas aivan harkitsematta, hetkellisestä mielenjohteesta. On niin minun tapaistani tehdä aina jotakin turhaa ja järjetöntä.»
»On paljon luultavampaa, että autonkuljettaja olisi ajanut lapsen yli, hänhän oli sitä paitsi taitamaton eikä näyttänyt ensinkään varmalta», vastasi Kitty lämpimästi. »Oli onni, että joukossa oli joku, joka toimi rupeamatta ensin ajattelemaan. Kaikki sanovat samaa. Vanha Rovasti-kulta on niin mielissään, kuin olisitte hänen oma poikansa.»
»Liioittelette», vastasi Patches ilmeisesti hämillään tytön kiitoksesta. »Sanokaahan, huvittaako juhla teitä? Ja mikä Philiä vaivaa? Ettekö te saa häntä ottamaan osaa ratsastuskilpailuun? Emmehän voi antaa mestaruutta pois Yavapai Countysta, vai mitä?»