Miksi hänen täytyikin aina johdattaa puhe Philiin? kysyi tyttö itseltään.
»Luulen Philin tietävän ystäviensä mielipiteen hänen menettelystään», hän vastasi viileästi. »Jollei hän tahdo ottaa sitä huomioon, on se hänen asiansa.»
Patches huomasi tehneensä erehdyksen ja riensi siirtymään varmemmalle pohjalle.
»Tehän näitte autokilpailujen alun? Kai jäätte tänne katsomaan palkintojen jakoa?»
»Jään kyllä. Olen juuri matkalla tapaamaan ystäviäni, herra ja rouva Stanford Manningia. Aiomme yhdessä mennä katsomaan kilpailujen jatkumista.»
Hän katsoi kiinteästi Patchesiin, mutta pieninkään ilme tämän kasvoissa ei osoittanut, että hän olisi ennen kuullut nimen.
»Se on varmastikin näkemisen arvoista», vastasi hän. »Ainakin on se kaikkien mielipide.»
»Minulla ainakin tulee olemaan hauska iltapäivä», vastasi tyttö, »sillä rouva Manning on parhaimpia tyttöystäviäni, emmekä ole tavanneet pitkiin aikoihin.»
»Vai niin! Silloinhan teillä varmasti on hyvin hauskaa.»
Oliko hänen vastauksensa sävy hiukan liian innokas? Oliko hänen lauseensa yksinäisyydestä ollut vain tyhjä puheenparsi ja ilostuiko hän kenties kuullessaan, että Kittyn iltapäivä oli varattu?