»Mutta nyt minun täytyy kiiruhtaa, sillä muutoin he voivat luulla, etten kenties tulekaan», sanoi hän. »Pitäkää hauskaa, Patches, sen totisesti olette ansainnut. Näkemiin!»
Patches jäi hetkeksi seisomaan tytön kulkiessa puiston poikki. Sitten hän katsahti nopeasti ympärilleen kuin toivoen, ettei kukaan näkisi häntä, ja kiiruhti kadun yli Western Unionin toimistoon. Hetkistä myöhemmin hän nouti hevosensa tallista, jonne oli sen jättänyt. Kittyn ja hänen ystäviensä katsellessa autokilpailujen jatkumista oli Patches jo monen mailin päässä ratsastaen Risti-Kolmiota kohden vinhaa vauhtia, aivan kuin sheriffi olisi seurannut hänen kintereillään.
Ollessaan ystäviensä seurassa näki Kitty päivän kuluessa Philin useita kertoja. Mutta hän ei kehoittanut miestä yhtymään heidän seuraansa. Loukkautuneena Kittyn välinpitämättömyydestä ei paimen tahtonut tunkeutua tähän hilpeään seuraan. Mutta illalla, Kittyn odottaessa hotellin eteisessä herra ja rouva Manningia, Phil tuli hänen luokseen.
»Olen koko päivän koettanut saada puhua kanssasi», sanoi hän moittien.
»Etkö voi olla hetkeäkään minun seurassani?»
»Älä ole hupsu, Phil», vastasi tyttö, »olethan nähnyt minut kymmenet kerrat tänä päivänä.»
»Nähnyt sinut, niin kyllä», vastasi mies katkerasti.
»Mutta Phil, olisithan saattanut tulla luokseni, jos vain olisit tahtonut.»
»Minulla ei ole halua tunkeutua sinne, missä seurani ei ole tervetullut», vastasi Phil.
»Phil!»
»Ethän sinä osoittanut tahtovasi minua seuraasi.»