Kun Phil näki hänet, ei hän ensi hetkessä sanonut sanaakaan, vaan jäi seisomaan leipäveitsi toisessa ja Stellan leipoma maukas leipä toisessa kädessään, tuijottaen hämmästyneenä Patchesiin. Mutta sitten hänen hämmästynyt ilmeensä muuttui epäluuloiseksi ja hän kysyi tiukasti: »Mitä perhanaa teet täällä?»
Patches näki, että toiselle oli sattunut jotakin erikoista. Philin ääni ja käyttäytyminen olivat kuin juopuneen. Mutta hän tiesi, ettei Phil milloinkaan käyttänyt väkijuomia.
»Nukuin», hän vastasi rauhallisesti. »Sinä herätit minut. Kuulin liikettä täältä ja tulin katsomaan, kuka tähän vuorokauden aikaan liikkuu keittiössä, siinä kaikki.»
»Vai siinä kaikki? Mitä sinulla on tekemistä täällä? Miksi et ole
Prescottissa?»
Patches näki Philin kiihtyneen mielentilan ja osoitti ihailtavaa kylmäverisyyttä. »Luulin, että minulla on oikeus tulla tänne silloin kun tahdon. En osannut aavistaa, ettei se olisi sinun mieleesi.»
»Miksi lähdit Prescottista?» kysyi Phil yhä kiihtyneempänä.
»Aivan yksityisistä syistä, Phil», vastasi Patches tyynesti. »En halua selittää niitä sen tarkemmin.»
»Vai et! Sinulla taitaakin olla hiivatin paljon yksityisasioita, joita et voi selittää.»
»Onpa niinkin», vastasi Patches hymyillen vanhaa itsehalveksunnan hymyä. »Mutta kuulehan, Phil, sinä olet hermostunut ja suunniltasi jostakin, muuten et tällä tavoin hyökkäisi kimppuuni. Sinä et itse asiassa pidä minua epäilyttävänä, ja tiedät sen itsekin. Et ole oma itsesi, vanha veikko, enkä aio pitää ainoatakaan sanaasi loukkauksena, jollen tiedä sinun sanovan niitä harkitusti ja rauhallisessa mielentilassa. Olen pahoillani, Phil — oikein pahoillani — ja antaisin kaikkeni, jos voisin auttaa sinua. Kenties voin joskus myöhemmin osoittaa sen, mutta nyt luulen olevan parasta ja viisainta, että sanon sinulle hyvää yötä.»
Hän kääntyi odottamatta Philin vastausta ja palasi huoneeseensa.