»Te iloitsette?» virkkoi tyttö ihmetellen. »Ja miksi?»
»Siksi, että nyt minulla on oikeus sanoa teille jotakin, jota äsken en olisi voinut sanoa. Pyydän teitä vaimokseni, Kitty. Tahtoisin täyttää teidän elämänne kauneudella ja onnella ja tyydytyksellä. Tahtoisin teidän tulevan kanssani maailmaan katsomaan sen ihmeitä. Tahtoisin ympäröidä teidät kirjallisuuden ja taiteen ihanuuksilla, kaikella sillä, mitä sydämenne ikävöi. Tahtoisin teidän tutustuvan ihmisiin, joiden ystävyys olisi ilo teille. Tulkaa minun kanssani, tyttö — tulkaa vaimokseni, ja yhdessä me olemme löytävä rikkaan ja hyödyllisen ja onnellisen elämän. Tahdotteko, Kitty? Tahdotteko seurata minua?»
Tytön kuunnellessa syvenivät hänen harmaat silmänsä ihmetyksestä ja mielihyvästä. Oli kuin olisi joku hyvä haltia äkkiä avannut hänelle oven luvattuun maahan. Sitten riemu häipyi hänen kasvoiltaan ja hän virkkoi empien: »Teette pilaa minusta, Patches.»
Kittyn lausuessa hänen nimensä nauroi mies ääneen. »Unohdin, että te ette edes tunne minua — tarkoitan, että ette edes tiedä nimeäni.»
»Oletteko siis joku valepukuinen prinssi, herra Patches?»
»En prinssi, Kitty — vain tavallinen mies, siinä kaikki. Mutta mies, joka voi tarjota teille huolettoman elämän ja kunnioitetun nimen ja kaiken, mistä olen puhunut teille. Mutta minun täytyy kertoa se teille — minä olen aina tiennyt kerran kertovani sen teille, mutta en aavistanut sen tapahtuvan juuri tänään. Nimeni on Lawrence Knight. Kotini on Clevelandissa Ohiossa. Mitä perheeseeni ja henkilökohtaiseen asemaani ja elämääni tulee, voi isänne antaa teille haluamanne tiedot. Riittää, kun vakuutan; että kykenen tarjoamaan teille kaiken, mitä olen luvannut.»
Hänen mainitessaan nimensä suurenivat Kittyn silmät jälleen. Ystävänsä ja koulutoverinsa Helen Manningin kautta hän tiesi Lawrence Knightistä enemmän kuin tämä aavistikaan.
»Mutta sanokaahan minulle», virkkoi Kitty, »mistä syystä herra Lawrence
Knight huvitteleiksen esittämällä Honourable Patchesia?»
Mies vastasi vakavasti: »Tiedän, että se teidän mielestänne mahtaa kuulua hyvin omituiselta, mutta yksinkertainen totuus on, että väsyin itseeni ja hyödyttömään elämääni. Päätin koettaa, voisinko itse ansaita itselleni paikan miesten joukossa. Tahdoin merkitä jotakin oman miehuuteni» — hän epäröi hiukan, mutta jatkoi sitten rohkeasti — »enkä rahojani ja yhteiskunnallisen asemani takia. Tahdoin olla riippumaton — elää kuten toiset miehet, omasta voimastani ja tarmostani ja työstäni. Jos olisin ilmoittanut oikean nimeni pyrkiessäni Risti-Kolmioon, olisivat tuttavani varsin pian keksineet olinpaikkani ja pieni kokeeni olisi täydellisesti epäonnistunut.»
Hänen puhuessaan olivat tuhannet ajatukset risteilleet Kittyn mielessä. Hän uskoi vilpittömästi tyttövuosiensa rakkauden Philiin olevan lopussa. Tämä mies oli Patchesina saavuttanut hänen kunnioituksensa ja kiintymyksensä, ja hänen ilmeinen sivistyksensä herätti hänen ihailuaan. Hän tunsi, että hän oli kaikkea, mitä Phil, ja vielä enemmän. Kuunnellessaan hänen kosintaansa Kitty ei ollut tuntenut pienintäkään häivettä siitä vastenmielisyydestä ja kauhusta, joka hänet oli vallannut vastaanottaessaan professori Parkhillin tarjouksen. Hänen äskeinen kokemuksensa estetiikan jalon esitaistelijan kanssa oli herättänyt eloon kaikki hänen naiselliset vaistonsa, ja ne vetivät häntä tämän voimakkaan, ryhdikkään miehen puoleen, jonka kosinnasta kuka nainen hyvänsä olisi saattanut ylpeillä. Ja lisäksi oli elämä, jonka hän tiesi tämän miehen saattavan hänelle tarjota ja jonka hän nyt saattaisi saavuttaa ilman vanhempiensa suurta uhria — kotikartanon myymisiä — tärkeä tekijä Lawrence Knightin tarjouksessa.